Uncategorized | 10/12/2018

Lihavuusleikkaus laittoi elämän uusiksi

Suomessa tehdään vuosittain noin tuhat lihavuusleikkausta. Yksi leikkauksesta avun saanut on Kari Kinnula, 53. Ennen hän oli jatkuvasti sairaslomalla, ei mahtunut huvipuistolaitteisiin eikä pystynyt potkimaan jalkapalloa tyttärensä kanssa tämän pyynnöistä huolimatta. Nyt hän auttaa muita ylipainoisia osallistumalla lihavuustutkimukseen.

Jalkoja ja selkää särki. Nilkoissa oli kulumaa, kolesteroli ja verenpaine olivat korkealla ja pitkäaikaisverensokeritesti antoi aihetta epäillä diabetesta. Kari Kinnulalle kertyi jopa viitisenkymmentä sairauslomapäivää vuodessa.

Kaikkien vaivojen oli todettu johtuvan lihavuudesta: Kari painoi 161,5 kiloa.

”Voin hirveän huonosti. Paino nousi, enkä jaksanut työssä. Minulla ei ollut enää harrastuksia eikä sosiaalista elämää. Huhtikuussa 2017 päätin, että nyt saa riittää. Että tämä ei ole minun elämääni”, Kari kertoo.

Motivaattorina oma tytär

”Suomessa tehdään noin tuhat lihavuusleikkausta vuosittain. Luku on muihin maihin suhteutettuna pieni”, kertoo Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön professori ja HYKSin lihavuuskeskuksen ylilääkäri Kirsi Pietiläinen. Hän johtaa suomalaista tutkimusryhmää, joka etsii keinoja lihavuuden pysyvään hoitoon.

Suomessa lihavuusleikkaukseen ei pääse kuka tahansa, lihavuustutkija Pietiläinen kertoo. Painoindeksin on oltava yli neljäkymmentä tai vähintään kolmekymmentäviisi, jos lihavuuden lisäksi on liitännäissairauksia. Lisäksi laihtumista on pitänyt yrittää terveydenhuollon avustuksella jo muilla keinoin – leikkaus ei koskaan ole ensimmäinen vaihtoehto.

Kari Kinnulalle alkoi kertyä ylipainoa kolmikymppisenä. Kiireinen lapsiperhearki, viikonloppuina herkuttelu ja tupakoinnin lopettaminen saivat painon nousemaan.

”Ensimmäisen kerran laihdutin tosissani vuonna 2001. Onnistuin tiputtamaan 31 kiloa, mutta paino tuli pikkuhiljaa takaisin. Sen jälkeen olen yrittänyt laihduttaa lukuisia kertoja, mutta kilot ovat palanneet joka kerta.”

Lihavuusleikkaus ei ole koskaan ensimmäinen vaihtoehto.

Ylipainon vuoksi Kari on jättänyt monia asioita tekemättä. Kun kaverin polttareissa pelattiin värikuulasotaa, oli leikki lopetettava kesken, sillä jo minuutin jälkeen Kari oli totaalisen puhki. Kun Karin 13-vuotias tytär pyysi isäänsä potkimaan kanssaan jalkapalloa, oli miehen pakko kieltäytyä kerta toisensa jälkeen. Huvipuistossa vuoristorata oli ainut laite, johon Kari mahtui.

”Koko vuoristorata-ajelu oli minulle yhtä tuskaa. Turvapuomi oli niin kireällä, etten pystynyt hengittämään kunnolla. Kestin sen kuitenkin tyttäreni vuoksi, sillä tiesin, kuinka tärkeää se oli hänelle.”

Tytär olikin yksi Karin suurimmista motivaattoreista, kun hän keväällä 2017 asteli työpaikkalääkärin luokse keskustelemaan lihavuusleikkauksesta.

Apu lihavuuteen leikkauksesta

Kari täytti leikkauskriteerit helposti. Ennen leikkausjonoon pääsyä miehen tuli kuitenkin vielä pudottaa seitsemän prosenttia painostaan lääkärin valvonnan alaisena.

”Minun kohdallani se tarkoitti 11,2 kiloa, mutta onnistuin pudottamaan yli 20 kiloa. Ajattelin, että tästä leikkaus ei ainakaan saa jäädä kiinni.”

Kari Kinnulalle tehtiin mahalaukun ohitusleikkaus tammikuussa 2018. Se on Suomessa yleisin tapa tehdä lihavuusleikkaus. Ohitusleikkauksessa mahalaukusta jää käyttöön vain hyvin pieni osa, josta syöty ruoka siirtyy suoraan ohutsuoleen.

Toipuminen leikkauksesta kesti kuukauden päivät. Karin oli opeteltava syömään hitaasti ja pureksimaan ruoka huolellisesti. Lihavuusleikkauksen läpikäyneen tulee syödä pieniä annoksia ja huolehtia, että ateriarytmi on säännöllinen ja tiheä.

Tabletista apua tulevaisuudessa?

Vuonna 2011 lihavuudesta aiheutui yhteiskunnalle arviolta 330 miljoonan euron kustannukset. Summa koostuu muun muassa vuodeosastopäivistä, lääkekustannuksista ja työkyvyttömyyseläkkeistä. Lihavuus aiheuttaa yhteiskunnalle myös välillisiä kustannuksia. Sellaisia ovat esimerkiksi sairauslomista johtuvat kustannukset.*

”Lihavuusleikkaus on erittäin kustannustehokas, koska tulokset ovat niin hyviä. Me yritämme kuitenkin kehittää lihavuuden hoitoon myös toisenlaisia hoitomuotoja, jotka ovat leikkausta vaivattomampia ja riskittömämpiä”, Kirsi Pietiläinen kertoo.

Lihavuusleikkaus on erittäin kustannustehokas.

Muunlaisilla hoitomuodoilla Pietiläinen tarkoittaa esimerkiksi tablettia, jonka useat vaikuttavat aineet aktivoisivat rasvakudoksen aineenvaihdunnasta vastaavia mitokondrioita. Tutkimusryhmän hypoteesin mukaan mitokondriot lamaantuvat ihmisen laihduttaessa – tosin mitokondrioiden toiminta-aktiivisuus vaihtelee yksilöllisesti.

Mitä laiskemmin mitokondriot toimivat, sitä enemmän ne jarruttavat laihtumista. Tämä selittää sen, miksi joku laihtuu toista helpommin ja miksi sama hoito ei välttämättä auta kaikkia laihtumaan.

Tabletin kaltaisesta hoitomuodosta voisi olla hyötyä myös niille, jotka kamppailevat ylipainon kanssa, mutteivät kuitenkaan täytä lihavuusleikkauksen kriteerejä.

Tutkimuspotilas tekee arvokasta työtä

Kari Kinnula on mukana Pietiläisen johtamassa lihavuustutkimuksessa. Hän on niin kiitollinen saamastaan avusta, että haluaa nyt auttaa muita ylipainon kanssa kamppailevia.

Pietiläisen lihavuustutkimuksessa mukana oleva potilas sitoutuu osallistumaan kolmeen tutkimuspäivään. Tutkimuspäivinä potilailta otetaan näytteitä ja testejä, kuten verinäytteitä, sokerirasitustesti, magneettikuvaus ja aineenvaihduntamittaus. Lisäksi potilaan lihas- ja rasvakudoksista otetaan koepalat, joista tutkitaan, miten kudoksen mitokondrioiden toiminta on muuttunut leikkauksen jälkeen.

”Lihavuustutkimusyksikön ja hoitavien keskusten tutkijat tekevät äärettömän arvokasta työtä. Tutkimushenkilökunta ottaa minut aina vastaan uskomattomalla lämmöllä. Minä olen heille ennen kaikkea ihminen, en potilas”, Kari sanoo.

“Itsetuntoni on parantunut valtavasti, ja olen löytänyt taas elämänilon.”

Hän painaa enää reilut 98 kiloa, eikä sairauslomapäiviä ole ollut lainkaan. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeet on jätetty kokonaan pois, ja diabetesepäily on voitu unohtaa.

”Itsetuntoni on parantunut valtavasti, ja olen löytänyt taas elämänilon. Sauvakävelen ja pyöräilen säännöllisesti, ja tarkoitus on aloittaa pian myös käynnit kuntosalilla.”

Myös Karin sosiaalinen elämä on piristynyt.

”Olen käynyt muun muassa yli 50-vuotiaille tarkoitetussa diskossa muutaman kerran. Siellä minä joraan jääveden voimalla niin, että lihakset ovat seuraavana päivänä kipeät”, hän nauraa.

 

*THL: Lihavuuden kustannukset