Tutkijat kertovat | 25/09/2018

Laiskat mitokondriot jarruttavat laihtumista

Viisi suomalaista tutkimusryhmää etsii yhteistyössä pysyviä keinoja lihavuuden hoitoon. Tutkimus on vasta aluillaan, mutta ryhmä uskoo jo tehneensä merkittävän löydöksen. Se saattaa mullistaa lihavuuden hoidon tulevaisuudessa.

Tutkimusryhmät Helsingin, Itä-Suomen ja Turun yliopistoista aloittivat keväällä 2018 tutkimuksen, jossa pyritään kehittämään yksilöllisiä lihavuushoitoja tutkimalla rasvakudoksen mitokondrioiden aktiivisuutta. Tukimusta johtaa Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön professori ja HYKSin lihavuuskeskuksen ylilääkäri Kirsi Pietiläinen.

Ylipaino on Suomessa kansanterveydellinen ongelma. Miehistä noin 70 ja naisista noin 60 prosenttia on ylipainoisia. Ylipaino kytkeytyy vahvasti masennukseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin, jotka ovat kansanterveydellisiä ongelmia nekin.

– Jo pitkään on tiedetty, että elimistö pistää ikään kuin jarrut päälle, kun ihminen alkaa laihduttaa. Kehossamme on siis mekanismeja, jotka yrittävät estää laihtumisen. Mekanismien olemassaolosta on tiedetty, mutta niitä ei ole juurikaan tutkittu, Pietiläinen kertoo.

Kehossamme on mekanismeja, jotka yrittävät estää laihtumisen.

Tutkimusryhmien hypoteesin mukaan rasvakudoksen aktiivisuudesta vastaavat mitokondriot lamaantuvat totaalisesti, kun ihminen laihduttaa. Hypoteesi selittää paitsi laihtumisen vaikeutta myös sitä, miksi monen laihduttajan kilot palautuvat. Jos energiaa kuluttava koneisto lamaantuu, hankaloittaa se laihtumista ja suosii uudelleen lihomista.

Mitokondriot laihtumisen jarruna

Pietiläisen mukaan aikaisemmin ei ole ymmärretty kovin hyvin, mitä elimistön aineenvaihdunnassa tapahtuu ihmisen lihoessa tai laihtuessa. Laiskana pidetty rasvakerros ei ole ollut tutkimuskohteena kiinnostava. Mitokondrioiden on ajateltu liittyvän pääasiassa kudoksiin, jotka polttavat paljon energiaa.

Kun ihminen lihoo, rasvakerroksen mitokondriot tukkeutuvat. Laihtuessa ihmisen kehossa tapahtuu paljon hyviä asioita: esimerkiksi verenpaine ja kolesteroli laskevat.

– Aikaisemmin on ajateltu, että myös mitokondrioiden toiminta palautuu, kun ihminen laihtuu. Tutkimuksemme on osoittanut niille tapahtuvan juuri päinvastoin. Tämä on uusi ja merkittävä löytö lihavuustutkimuksessa, Pietiläinen kertoo.

Tavoitteena yksilöllinen hoito

Tutkimusryhmän tavoitteena on löytää pysyviä keinoja lihavuuden hoitoon. Pietiläinen uskoo, että tutkimuksen avulla lihavuutta voidaan hoitaa myös entistä yksilöllisemmin.

Ihmisten rasvakudosten mitokondrioiden toiminta-aktiivisuus vaihtelee yksilöllisesti. Tämä selittää sen, miksi joku laihtuu toista helpommin ja miksi sama hoito ei välttämättä auta kaikkia laihtumaan.

– Jos pystymme selvittämään henkilön mitokondrioiden toiminta-aktiivisuuden ennen laihduttamisen aloittamista, voimme myös selvittää, millaista apua hän tarvitsee laihtuakseen, Pietiläinen havainnollistaa.

Jos mitokondriot toimivat hyvin, apua ei tarvita välttämättä lainkaan. Jos ne taas toimivat laiskasti, voi onnistunut painonpudotus vaatia mitokondrioita virkistävää hoitoa.

Pietiläinen toivoo, että lihavuus opittaisi ymmärtämään sairautena, jota voidaan hoitaa. Se vaatii kuitenkin asenneilmapiirin muutosta, joka on Pietiläisen mukaan jo alkanut.

Lihavuuteen on tarjolla liian vähän hoitomahdollisuuksia.

– Ihmisiä ei enää soimata painon kertymisestä, vaan apua osataan yhä useammin tarjota asianmukaisesti. Lihavuuteen on kuitenkin edelleen tarjolla liian vähän hoitomahdollisuuksia.

Apuraha mahdollistaa yhteistyön

Pietiläisen johtama tutkimus toteutetaan Tieteellä terveyteen (TERVA) -akatemiaohjelman myöntämän kolmevuotisen apurahan turvin. Terva-hanke rahoittaa tutkimuksia, jotka pyrkivät etsimään ratkaisuja kansanterveydellisiin ongelmiin. Suomen Lääketieteen Säätiö on yksi ohjelman rahoittajista.

– Ilman apurahaa puuhastelisimme luultavasti kukin omilla tahoillamme ja katsoisimme kaikki aihetta hieman erilaisista näkövinkkeleistä. Nyt meillä on mahdollisuus yhdistää tietomme ja voimamme. Emme pystyisi tutkimaan tätä aihetta yhdessä ilman rahoitusta, Pietiläinen sanoo.

Hän kiinnostui lihavuudesta jo teini-ikäisenä ja aloitti tutkijan uransa nuorena. Opiskeluaikoina Pietiläiselle myönnettiin Lääketieteen Säätiön Eka-apuraha.

– On tärkeää, että vakaa ja historiallinen Lääketieteen Säätiö pysyy tutkimuksen tukipilarina. Säätiöt ovat merkittäviä suomalaisen lääketieteellisen tutkimuksen rahoittajia erityisesti aikana, jona muita rahoituskanavia on supistettu valtavasti.

Kirsi Pietiläinen

  • Sai TERVA-hankkeen myöntämän kolmevuotisen apurahan yhdessä neljän muun suomalaisen tutkimusryhmän kanssa.
  • Elintarviketieteiden maisteri, 1994, Helsingin yliopisto
  • Lääketieteen lisensiaatti, 2001, Helsingin yliopisto
  • Lääketieteen tohtori, 2005, Helsingin yliopisto
  • Kokeellisen sisätautiopin dosentti, 2008, Helsingin yliopisto
  • Sisätautien erikoislääkäri, 2012, Helsingin yliopisto
  • Kliinisen metabolian professori, 2017, Helsingin yliopisto
  • Työskentelee kliinisen metabolian Gyllenbergin professorina Helsingin yliopistossa. Sivuvirkana ylilääkäri HYKSin lihavuuskeskuksessa.
  • Harrastaa tutkimuksen lisäksi pyöräilyä ja muuta liikuntaa sekä musiikin kuuntelua.

Millainen on arkipäiväsi?
Aamuni alkaa usein tutkimuspotilaiden vastaanotolla. Se on tehokas aloitus päivälle. Loppupäivä kuluu opetustyössä yliopistolla ja kokouksissa. Suunnittelemme muiden tutkijoiden kanssa tutkimustyötä, ja lisäksi olen mukana erilaisissa työryhmissä. Tällä hetkellä eniten aikaa vie Käypä hoito -suosituksen uudistamistyö. Tiistait vietän lihavuuskeskuksessa, jossa teen potilastyötä.

Mikä tutkimustyössä on parasta?
Löytämisen ilo. Se, kun teen mielenkiintoisen havainnon ja pääsen tutkimaan, mitä sen taustalla on ja mikä vaikuttaa mihinkin. Mitokondrioiden osuutta lihavuuteen on tutkittu vielä vähän, joten meillä tutkijoilla on vielä paljon löydettävää. Tutkijalääkärinä voin auttaa potilaita kahdella tavalla: tutkijana yritän löytää keinoja lihavuuden hoitoon ja lääkärinä otan vastaan potilaita.

Entä haastavinta?
Tutkimusrahoitus on pienentynyt valtavasti. Nuoret kliinikkolääkärit eivät enää kiinnostu tutkijan urasta, kun tarjolla on rahakkaampiakin hommia. Tutkijan työstä pitäisi tehdä taas houkuttelevaa. Lisäksi ajankäyttö on haasteellista, sillä tutkimiseen liittyy paljon näkymätöntä ja pakollista, hallinnollista työtä. Käyttäisin senkin ajan mieluummin tutkimuksen tekemiseen.

Mitä toivot suomalaiseen lääketieteen tutkimukseen liittyen?
Toivon, että pystyisimme panostamaan tutkimuksessa suomalaisiin kansantauteihin. Ne ovat taakka paitsi niihin sairastuville myös terveydenhuollolle ja koko yhteiskunnalle. Kansantaudit pitäisi ottaa vakavasti ja budjetoida tutkimusrahoitusta niihin, jotta kansantautien pitkää listaa saataisi karsittua.