Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastissa pohditaan, mistä löytyisi helpotusta koronakriisin aiheuttamaan ahdistukseen. Voidaanko ihmisten resilienssiä eli selviytymiskykyä parantaa – ja millainen merkitys on medialla ja viranomaisilla? Tiedetoimittaja Mari Heikkilän kanssa keskustelevat psykiatri, THL:n tutkimusprofessori Jaana Suvisaari sekä vaativan erityistason ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Krisse Lipponen.
Suomen Lääketieteen säätiön podcast on kuunneltavissa myös Spotifyssä, Youtubessa ja Apple podcasteissa.
Korona-aika on vaikuttanut enemmän nuorten aikuisten kuin ikääntyneiden mielenterveyteen. THL:n tutkimusprofessori, psykiatri Jaana Suvisaaren mukaan aikuisväestöä koskevissa tutkimuksissa näyttäisi siltä, että yli 70-vuotiaat eivät ole merkittävästi kärsineet, toisin kuin viime keväänä pelättiin. Myös yli 50-vuotiaat ovat selvineet poikkeusoloista hyvin. Sitä nuoremmilla henkinen kuormitus on lisääntynyt.
”Tuntuu, että vanhemmille ikäryhmille, jotka ovat varmasti elämässään kokeneet monenlaisia vastoinkäymisiä, tämä ei tunnu niin isolta asialta. Heille tilanne on enemmän siedettävä kuin niille, joille se on ensimmäinen iso juttu, joka osuu kohdalle”, Suvisaari kertoo.
Yli 70-vuotiaat eivät ole merkittävästi kärsineet, toisin kuin pelättiin.
Tiedetään, että iän karttuessa ihmisen selviytymiskyky eli resilienssi paranee: kaikki elämän varrella kohdatut haasteet ja niihin liittyvät onnistumisen kokemukset lisäävät sitä.
”Resilienssi on kykyä selvitä tilanteissa, joissa vanhat tavat eivät toimi. Tämä ei tarkoita vain haasteita ja hankaluuksia. Se liittyy myös siihen, miten sopeutuu esimerkiksi uuteen työpaikkaan ja parisuhteeseen, eli miten löytyy uudet tavat toimia”, kertoo vaativan erityistason psykoterapeutti Krisse Lipponen.
Lipponen on nyt korona-aikana ollut erityisesti huolissaan nuorista, sillä heidän kykynsä selvitä elämän haasteista ovat vasta kehittymässä. Puolitoista vuotta koronakriisin keskellä on kasvavan nuoren elämässä pitkä aika.
Pelkkä kauhuskenaarioiden maalailu on haitallista
Resilienssi ei ole mikään ihmisen oma taikavoima tai sisäinen kyky. Selviämiskyvyt kehittyvät ja vahvistuvat vuorovaikutuksessa läheisten ihmisten kanssa: työyhteisössä, perheessä, asuinympäristössä ja ystäväpiirissä. Krisse Lipposen mukaan median ja viranomaisten viestintä voi kriisiaikana vaikuttaa olennaisesti ihmisten resilienssiin.
Selviämiseen tarvitaan näkyä tulevasta: että tilanne tulee helpottamaan jonain päivänä. Pitäisi myös huomata onnistumiset sekä se, että meiltä löytyy osaamista ja kykyä selvitä.
”Tätä on julkisessa, viranomaisten ja hallinnon viestinnässä on ollut todella vähän. Hyvän tulevaisuudenkuvan maalaamista on ollut äärettömän vähän, mutta erilaisia kauhuskenaarioita on kuvattu laveasti ja monipuolisesti. Jo tehdyn hyvän huomaamista en muista kuulleeni missään”, Lipponen sanoo.
Lipposta ilahdutti Helsingin Sanomien taannoinen kolumni, jossa annettiin välikiitokset muun muassa terveydenhuollolle, eri alojen työntekijöille, päättäjille, virkamiehille, asiantuntijoille ja vastuullisille kansalaisille pandemian keskellä.
Ihmisten huolet riskiryhmään kuuluvista vanhemmistaan ovat helpottaneet, kun rokotukset ovat edenneet.
”Tällaista tarvittaisiin lisää, jotta saataisiin uskoa omaan pystyvyyteen ja selviämiseen. Me jo teemme oikeita asioita. Ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, mitä emme osaa.”
Tällä hetkellä koronatilanteessa on valoisia merkkejä, joita Jaana Suvisaaren mukaan voisi nostaa enemmän esille. Ihmisten huolet riskiryhmään kuuluvista vanhemmistaan ovat helpottaneet, kun rokotukset ovat edenneet. Lisäksi tilastojen mukaan koronatilanne näyttäisi olevan menossa parempaan suuntaan.
”Tilanne alkaa vähitellen korjaantua. Kunhan jaksamme tätä rajoittunutta elämää elää vielä jonkin aikaa, niin kyllä kesää kohti ollaan parempaan suuntaan menossa. Tätä näkökulmaa kannattaisi nostaa esiin, mutta tietysti se edellyttää sitä, että ihmiset jaksavat suojautumista edelleen”, Suvisaari toteaa.
Selviytymistarinat ja oman elämän muutosvaiheet lisäävät resilienssiä
Krisse Lipponen julkaisi viime vuonna Duodecimin kustantaman kirjan Resilienssi arjessa. Kirja meni painoon juuri maaliskuussa, jolloin koronakriisi Suomessa toden teolla alkoi. Aiheesta tuli odotettuakin ajankohtaisempi.
Yksi kirjassa esiin nouseva keino vahvistaa omaa resilienssiään ovat selviytymistarinat. Ne voivat luoda uskoa siihen, että tästäkin kyllä selvitään.
”Meillä on monissa suvuissa tarinoita erilaisista poikkeustilanteista, miten niistä on selvitty. Ei niin, että olemme parempia ja vahvempia kuin muut, vaan että meissä on kykyä ja sitkeyttä”, Lipponen toteaa.
Lipposen mukaan kannattaa käydä läpi myös oman elämän muutosvaiheita: miten selvisin esimerkiksi opiskelujen aloittamisesta, perheen perustamisesta tai avioerosta.
Siinä sitten pyristellään aikansa ja lopulta jotenkin selvitään.
”Koetut haasteet kasvattavat omien vahvuuksien ja selviytymiskyvyn tuntemista sekä normalisoivat tilannetta: tiedetään, että elämään kuuluu hankaluuksia. Siinä sitten pyristellään aikansa ja lopulta jotenkin selvitään.”
Selviytymiskykyyn vaikuttaa olennaisesti se, miten normaaleina ihminen pitää haasteita ja hankaluuksia elämässään.
”Jos hyvä elämä tarkoittaa sitä, että on koko ajan kivaa, hyvää lattea ja paras jooga, mikä kaupungissa on tarjolla – kun se viedään pois, olen pulassa.”
Jos onnellisuuskäsitys sisältää sen, että hyvässä elämässä tapahtuu myös ikäviä ja hankalia asioita, löydetään itsestä ja ympäristöstä niitä kykyjä, taitoja ja vahvuuksia, joilla pääsee eteenpäin kaikesta huolimatta.
Toisaalta tiedetään myös tarinoita, joissa vaikeuksia tulee kohtuuttoman paljon yhden ihmisen tai perheen kohdalle. Lipposen mukaan liika on aina liikaa.
”Tällöin se ei enää vahvista eikä kasvata. Jossain kohdassa ei enää riitä sitä resilienssiä, mistä repiä.”
Avun pyytäminen kertoo vahvuudesta ja rohkeudesta
Tilastokeskuksen Kansalaispulssi-kyselyssä viime vuoden huhtikuussa noin joka kuudes vastanneista oli huolissaan omasta henkisestä hyvinvoinnistaan, huhtikuussa 2021 lähes joka neljäs. Omien lastensa henkisestä hyvinvoinnista oli huolissaan vuosi sitten 9 prosenttia vastanneista, nyt 14 prosenttia.
Jaana Suvisaari kannustaa hakemaan apua ja neuvoja esimerkiksi Mielenterveystalon Omahoito-sivustolta, jos on huolissaan omasta henkisestä hyvinvoinnistaan.
”Sieltä löytyy kyselyjä, joilla voi täsmentää itselleen, mitä se huoli käytännössä on eli kuinka paljon on oikeasti ahdistus tai masennusoireita. Siellä on myös hyödyllisiä itsehoito-ohjelmia, joilla voi opetella esimerkiksi keinoja ahdistuksen hillitsemiseen.”
Mikäli ahdistus tai masennusoireita on selvästi tai toimintakyky on laskenut, on tärkeää hakea apua ja ottaa yhteyttä esimerkiksi terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon.
”Ei kannata jäädä miettimään, että minun pitäisi nyt oikeasti jaksaa tätä, niin olisin vähän parempi ihminen”, Suvisaari sanoo.
Krisse Lipponen toivoo, että Suomessa kulttuuri muuttuisi siten, että avun hakeminen olisi helpompaa.
”Meiltä puuttuu kulttuurisesti ajatus siitä, että avun hakeminen on vahvuutta. Se kuuluu resilienssiin — kyse ei ole yksin selviämisestä. Avun pyytäminen kertoo siitä, että minulla on rohkeutta, vahvuutta ja kykyä pyytää, vastaanottaa ja hyötyä avusta. Se, että yksin sinnittelen kärsimykseni kanssa ei ole mikään jalo teko”, Lipponen sanoo.
Jaana Suvisaaren mukaan näyttäisi onneksi siltä, että nuorissa on toivoa. Kyselytutkimuksissa on havaittu, että mitä nuoremmista ikäpolvista on kyse, sitä useampi on hakenut apua samantasoiseen mielenterveysoireeseen.
”Vanhemmassa ikäryhmässä olisi vielä työtä sen ymmärtämisessä, että on vahvuutta hakea apua”, Suvisaari toteaa.
Kuuntele Lääketieteen säätiön podcastista, millaisia vinkkejä Jaana Suvisaari ja Krisse Lipponen antavat korona-ajasta selviämiseen: https://soundcloud.com/laaketieteensaatio/tulevaisuuden-laaketiedetta-korona-ahdistus
Teksti: Mari Heikkilä