Syövän riskigeenien jäljillä

Mielenkiintoista tutkimusta, tiivistahtista työskentelyä ja hyviä kansainvälisiä kontakteja. Siten summaa kokemuksiaan keväällä Harvardin yliopistosta Suomeen palannut LT Maria Sundvall. Nelisen vuotta tohtoritutkijana yhdysvaltalaisessa huippuyliopistossa antoi paljon uusia eväitä ja innostusta tutkimustyöhön.

–  Yksi parhaimpia puolia oli, että tutustui niin moneen eri kulttuuriin. Ryhmässä oli USA:n lisäksi tutkjoita joka puolelta maailmaa, USA:n lisäksi niin Japanista, Taiwanista, Etelä-Koreasta, Singaporesta, Kiinasta, Brasiliasta, Israelista kuin Euroopastakin, Sundvall kertoo.

Sundvall uskoo, että hänen saamansa yhteydet eri maiden syöpätutkijoihin ovat arvokkaita nyt, kun hän jatkaa työskentelyään itsenäisenä tutkijana. Hän sai marraskuussa 2014 Suomen Lääketieteen säätiön apurahan, joka on tarkoitettu ulkomailta palaaville tutkijoille.

– Tämä apuraha on todella tärkeä. Sen avulla pääsen alkuun.
Sundvall työskentelee puolet ajastaan tutkijana. Loppuaika kuluu kliinisessä työssä syöpäklinikalla erikoistumisopintoja tehden. Apurahan turvin hän on myös voinut palkata osa-aikaisen tohtoritutkijan ja saanut hankittua laboratorion perustamistarvikkeet. Parhaillaan hän hakee ryhmäänsä opiskelijoita.

– Haaveeni omasta tutkimusryhmästä on nyt hyvää vauhtia toteutumassa, Sundvall iloitsee.

Riskigeeni altistaa – näyttelijätär poistatti rintansa

Sundvall tutkii eturauhassyövässä ja rintasyövässä esiintyviä geenimuutoksia ja niiden molekyylimekanismeja. Hänen kiinnostuksensa kohteena on erityisesti BRCA2-geeni. Sen on havaittu muuttuneen niillä potilailla, joiden eturauhassyöpä on kehittynyt kastraatioresistentiksi.

Lisäksi perinnöllinen muutos BRCA2-geenissä altistaa eturauhassyövälle – samalla tapaa kuin mutaatiot BRCA1-geenissä altistavat erityisesti rinta- ja munasarjasyöville. Kuuluisin tapaus lienee näyttelijätär Angelina Jolie, joka poistatti perinnöllisen BRCA1-mutaation vuoksi rintansa ja munasarjansa. Hänen äitinsä, isoäitinsä ja tätinsä olivat kuolleet syöpään.

Vaikka Sundvallin tutkimus on syövän molekyylitason perustutkimusta, taustalla häämöttävät myös uudet hoidot. Parhaassa tapauksessa syövän geenitaustan ja tautimekanismien selvittäminen voi johtaa siihen, että löytyy uusia täsmälääkekohteita tai jo olemassa oleva lääke, joka auttaa kyseisen geenimutaation omaavia potilaita.

Sundvall näki Harvardissa perustutkimuksen yhteyden käytännön hoitoihin konkreettisesti. Ryhmän tutkijat kehittivät muuntogeenisiä hiirimalleja eri syöpiin ja tutkivat syövän molekyylibiologiaa, mutta samaan aikaan ryhmässä tutkittiin myös täsmähoitoja ja testattiin lääkkeitä yhteistyössä lääkeyritysten kanssa.

Sundvall lopettelee parhaillaan Harvardissa aloittamiaan projekteja, mutta aikoo jatkossa ryhtyä toteuttamaan omia tutkimusideoitaan. Päässä pyörii useitakin ajatuksia siitä, mihin suuntaan tutkimuksia voisi laajentaa.

-Oli kiva palata Suomeen. Täällä on rauhallinen ja laadukas tutkimusympäristö. Turussa on hyvä biopankki ja hienot mahdollisuudet kliinisten näytteiden saamiseen sekä paljon muita syövän perustutkijoita.

Suomella on hyvä maine

Sundvall innostui tutkimuksesta jo opiskeluaikana. Taustalla oli vahva kiinnostus luonnontieteisiin. Hän oli lukion jälkeen hakenut myös muun muassa Otaniemeen ja yliopistolle lukemaan matematiikkaa, mutta valitsi lääketieteen.

Valmistuttuaan vuonna 2003 Sundvall jatkoi tutkijakoulussa, ja toimi kolme vuotta lääketieteellisen biokemian apulaisopettajana. Väitöksessään hän tutki kasvutekijäreseptoreita syövän synnyssä ja lääkekehityksen kohteina.

-Olin jo opiskeluaikana miettinyt, että haluaisin lähteä tohtoritutkijaksi ulkomaille. Kiertelin kokousten myötä eri paikoissa ja kiinnostuin Harvardin yliopistosta.

Sundvall kertoo, että tohtoritutkijapaikan hakeminen oli mielenkiintoinen kokemus, sillä mitään valmiita kontakteja Harvardiin ei ollut. Hän otti itse yhteyttä huippuyliopiston syöpätutkimusryhmään. Vastaanotto oli yllättävän positiivinen.

– Aika yleisesti tiedetään, että Suomessa on hyvä väitöskoulutus ja vaatimustaso on korkea. Kokemukseni perusteella voin kyllä rohkaista muitakin vain reippaasti kysymään toiveitaan vastaavaa postdoc-paikkaa Yhdysvalloista, vaikkei valmiita yhteyksiä olisikaan, Sundvall toteaa.