1990-luvulla Suomessa tehtiin noin 1500 itsemurhaa vuosittain, eli neljä suomalaista kuoli päivittäin oman käden kautta. Onneksi kehitys on kulkenut parempaan suuntaan. Vuonna 2019 itsemurhia tehtiin puolet 1990-luvun huippulukemista.
Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeilan mukaan hyvän kehityksen taustalla on monia syitä. Kun Suomi alkoi 1980–90-luvulla keikkua Japanin kanssa maailman itsemurhatilastojen kärjessä, päättäjät heräsivät. He alkoivat lisätä resursseja mielenterveyden hoitoon.
“Vuonna 1986 alkoi valtakunnallinen itsemurhien ehkäisyprojekti, jossa jaettiin tietoa ja kehitettiin masennuksen hoitoa alueellisissa hankkeissa. Samoihin aikoihin tulivat markkinoille uudet, kolmannen sukupolven SSRI-masennuslääkkeet”, Korkeila kertoo.
Kun masennuksesta alettiin puhua, myös stigma alkoi hälvetä.
Uudet lääkkeet kohottivat mielialaa ja aiheuttivat aiempaa vähemmän sivuvaikutuksia. Puhuttiin onnellisuuspillereistä. Terveydenhuollossa tietämys masennuksesta lisääntyi ja sairaus tuli näkyväksi.
“Sillä oli iso vaikutus, että masennusta alettiin tunnistamaan ja hoitamaan. Kun masennuksesta alettiin puhua enemmän julkisuudessa, myös siihen liittyvä stigma alkoi hälvetä.”
Yhteisöllisyys tekee elämästä siedettävämpää
Paradoksaalista kyllä, Suomessa itsemurhien määrä kasvoi huippuunsa nousukaudella 1980-luvulla. Eli vaikka talous porskutti, itsemurhat vain lisääntyivät. Yksi selittävä tekijä oli samaan aikaan jatkuvasti kasvanut alkoholinkulutus.
Positiivinen käänne itsemurhatilastoissa tapahtui 1990-luvun alkuvuosina, jolloin taloudellinen tilanne Suomessa oli käynyt huonommaksi. Itsemurhien määrä jatkoi laskuaan läpi 1990-luvun laman, vaikka monet joutuivat vararikkoon ja pahimpana vuonna 1994 työttömänä oli noin joka kuudes suomalainen.
Voisi luulla, että vaikean laman aikana ihmiset ajautuisivat entistä useammin itsemurhaan, miksi näin ei käynyt?
“Tiedetään, että kun laajat ihmisjoukot joutuvat yhtä aikaa saman kohtalon koettelemiksi, se voi lisätä yhteisöllisyyttä, kokemusten jakamista. Yhteisöllisyys tekee elämästä siedettävämpää.”, Korkeila toteaa.
Koronavuonna 2020 itsemurhien määrä näyttäisi vähentyneen.
Ranskalaisen, 1900-luvun alussa eläneen sosiologi Émile Durkheimin teorian mukaan itsemurhat johtuvat pääosin yhteiskunnallisista tekijöistä: yhteisön kiinteydellä ja toiminnalla on suora yhteys itsemurhien määrään. Durkheim puhui muun muassa “egoistisista itsemurhista”, jotka johtuvat yhteisöllisten suhteiden katkeamisesta. Näin voi käydä esimerkiksi nousukauden aikana yhteiskunnassa, jossa kilpailua ja omia päämääriä korostetaan. Ihminen ei löydä paikkaa yhteisössä ja pettyy. Kun yhteisöllisyys vahvistuu ja kaikki ovat samassa veneessä, itsemurhien määrä vähenee.
“Ilmiö on havaittu esimerkiksi sotien aikana. Itsemurhakuolleisuus laskee”, Korkeila kertoo.
Mielenkiintoinen alustava havainto on, että poliisihallituksen tilastojen mukaan näyttäisi siltä, että koronavuonna 2020 itsemurhien määrä Suomessa hieman väheni. Välttämättä koettelemukset eivät kuitenkaan vaikuta positiivisesti. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että pankkikriisistä johtunut vuoden 2008 lama lisäsi itsemurhia.
Ennaltaehkäisyä kouluissa ja oppilaitoksissa pitää tehostaa
Vaikka Suomi on päässyt itsemurhien kokonaismäärissä eurooppalaisittain keskitasolle, parannettavaa yhä riittää. Muihin EU-maihin verrattuna meillä poikkeuksellisen moni nuori tekee itsemurhan. Vuonna 2019 itsemurhan teki 109 alle 25-vuotiaista. Nuorten kaikista kuolemansyistä itsemurhien osuus on yli kolmannes. Nuorten naisten itsemurhakuolleisuus on kymmenessä vuodessa jopa lisääntynyt.
“Masennukseen liittyvää häpeäleimaa pitäisi edelleen vähentää ja tehostaa ennaltaehkäisyä kouluissa ja oppilaitoksissa. Tarvitaan riittävästi koulupsykologeja antamaan varhaista tukea. Myös työtapoja tulisi kehittää, sillä tällä hetkellä järjestelmä ei toimi ihan niin hyvin kuin voisi”, Korkeila toteaa.
Vaikka psykiatrien määrä on Suomessa eurooppalaisittain kohtuullisen hyvä, meillä on edelleen paikoin pulaa resursseista ja paljon julkisen puolen virkoja on täyttämättä. Korkeilan mukaan avohoidon työtapojen kehittäminen on jäänyt lapsipuolen asemaan.
Pitäisi pystyä puuttumaan tilanteeseen jo varhaisessa vaiheessa.
“Monenlaisia projekteja on menossa eri puolilla maata, mutta ongelmana on, että pitäisi pystyä puuttumaan tilanteeseen nykyistä aiemmin, varhaisessa vaiheessa. Usein tukeudutaan vanhoihin menetelmiin ja vain pitkäaikaisiin terapiahoitoihin. Monesti lyhyt, intensiivinen hoitojakso voisi tuoda avun nopeammin ja tehokkaammin.“
Suomessa käynnistyi helmikuussa 2020 uusi itsemurhien ehkäisyohjelma. Se voi osaltaan tuoda parannusta tilanteeseen. Ohjelman tavoitteena on muun muassa vaikuttaa asenteisiin, lisätä varhaista tukea, löytää riskiryhmät, kehittää hoitoja ja vahvistaa tutkimusta.
Korkeila uskoo, että tulevaisuudessa saadaan myös uusia, entistä parempia masennuslääkkeitä, jotka tehostavat masennuksen hoitoa. Lisäksi erilaiset aivostimulaatiohoidot ovat osoittautuneet lupaavaksi keinoksi vaikean masennuksen hoidossa.
“Uskon, että uusien hoitojen ja varhaisemman puuttumisen myötä tilannetta voidaan vielä huomattavasti parantaa.”
TIETONURKKA
Idässä ja pohjoisessa itsemurhia tehdään eniten
- Itsemurhan tehneiden keski-ikä (mediaani) oli vuonna 2019 sekä naisilla että miehillä 47 vuotta.
- Miehet tekevät itsemurhia yli kolme kertaa enemmän kuin naiset.
- Nuorten itsemurhakuolleisuus on Suomessa eurooppalaisittain verrattuna korkeaa. Sitä vastoin 65 vuotta täyttäneiden itsemurhakuolleisuus ei ole viime vuosina poikennut EU-maiden keskiarvosta.
- Itsemurhakuolleisuus oli vuosina 2016–2018 koko maahan verrattuna tilastollisesti merkitsevästi suurempi Länsi-Pohjan, Kainuun, Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä. Pienempi itsemurhakuolleisuus oli Keski-Pohjanmaan sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiireissä.
Lähteet: https://findikaattori.fi/fi/10 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139029/RAP2020_3_Itsemurhakuolemat%20Suomessa%202016-2018_sa_.pdf
Maailman itsemurhien ehkäisypäivää vietetään 10.9.
Teksti: Mari Heikkilä