Kroonista keskushermoston tulehdusta aiheuttavaa MS-tautia sairastaa yli 12 000 suomalaista, mutta sen tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta. Hiljattain on kuitenkin osoitettu, että sairaudella on yhteys niin sanottua pusutautia eli mononukleoosia aiheuttavaan Epstein–Barrin-virukseen.
”Epidemiologiset tutkimukset muutaman vuoden takaa viittaavat vahvasti siihen, ettei MS-tauti puhkea ilman edeltävää EBV-infektiota”, vahvistaa väitöskirjatutkija Joonas Lehikoinen.
Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan, jotta MS-tautia voidaan ehkäistä, diagnosoida ja hoitaa nykyistä tehokkaammin. Sen tuottamiseen tähtää myös Lehikoisen oma väitöskirjaprojekti, johon hän on saanut 27 000 euron apurahan Suomen Lääketieteen Säätiöltä.
”Tavoitteenamme on selvittää EBV:n ja sen mahdollisen geneettisen variaation roolia MS-taudin synnyssä”, Lehikoinen kertoo.
Viruksen DNA:sta voi paljastua tärkeää tietoa
Väitöskirjaprojekti sukeltaa Epstein–Barrin viruksen perimään. Lehikoinen tutkii, minkälaisia viruksen muunnoksia MS-potilailta löytyy ja mikä niiden rooli mahdollisesti on taudin puhkeamisessa.
Lehikoisen mukaan aiheesta on kertynyt maailmalla vasta vähän tietoa. Kun EBV-variantteja on tutkittu MS-potilailla, on keskitytty viruksen yksittäisiin geeneihin – tai sitten koko DNA:n analysoinnissa on käytetty niin pitkään viljeltyjä näytteitä, että se on heikentänyt tulosten tarkkuutta. Lehikoinen ja hänen kollegansa ovat edistyneet pulman ratkaisemisessa.
”Tietääksemme olemme ensimmäinen ryhmä maailmassa, joka on onnistunut sekvensoimaan EBV:n koko genomin alle viikon ajan viljellystä näytteestä”, Lehikoinen kertoo.
Epstein–Barrin viruksen perimän kartoittaminen perusteellisesti voi auttaa ymmärtämään MS-taudin syntymekanismeja. Urakan aikana Lehikoinen kollegoineen pyrkii saamaan tietoa myös siitä, miten eri virusvarianttien rakenteet eroavat toisistaan. Viruksissa voi ilmetä esimerkiksi toistojaksomutaatioita, jotka ovat samanlaisina toistuvia ”pätkiä” DNA:ssa. Tiedetään, että juuri ne voivat vaikuttaa erilaisten sairauksien puhkeamiseen.
”EBV:ssä on hyvin paljon tällaisia toistojaksoja, joiden toiminnasta ymmärretään vielä hyvin vähän.”
Toiveissa auttaa MS-potilaita ja tukea EBV-rokotteen kehitystä
Lehikoinen valmistelee väitöskirjaansa neuroimmunologian professorin Pentti Tienarin ryhmässä, joka tekee MS-tutkimusta Helsingin yliopistolla ja HUSissa. Mukana ovat myös virologian alan kollegat dosentti Maria Perdomon johdolla.
Parhaassa tapauksessa kyseinen projekti ja siihen kytkeytyvä pitkäjänteinen perustutkimus voivat tuottaa monia hyötyjä. Jos Lehikoinen kollegoineen onnistuisi esimerkiksi tunnistamaan MS-tautia aiheuttavan EBV-variantin, se edistäisi uusien diagnoosi- ja seulontatyökalujen sekä hoitojen tuomista potilaille. Lisäksi tutkimuksesta saattaa olla apua rokotteen kehittämisessä Epstein–Barrin virukseen.
”Periaatteessa kaikki EBV:hen liittyvät taudit voivat hyötyä tutkimuksestamme.”
Käytännössä väitöskirjaprojekti etenee niin, että Lehikoinen kollegoineen analysoi MS-potilailta ja terveiltä verrokeilta kerättyjä verinäytteitä, jotka sisältävät Epstein–Barrin virusta. Niitä tutkitaan uuden sukupolven sekvensointimenetelmällä, joka piirtää kuvan viruksen koko DNA:sta. Lisäksi tiimi selvittää viruksen tartuttamien solujen ja elimistöä puolustavien tappaja-T-solujen vuorovaikutusta.
Urakan aikana he testaavat myös uusia työkaluja, joista voi olla jatkossa hyötyä muillekin tutkijoille.
Tieteellinen työ pitää lääkärin ajan hermolla
Lehikoisen kipinä neuroimmunologiaan syttyi jo yliopistossa perusopintojen aikana. Myöhemmin hän päätyi analysoimaan Epstein–Barrin viruksen näytteitä Tienarin tutkimusryhmään, missä väitöskirjan aihe kristallisoitui.
Lehikoinen kertoo nauttineensa aina ongelmien ratkaisemisesta, ja neuroimmunologiassa siihen riittää runsaasti mahdollisuuksia. Parasta on kuitenkin se, että työ saattaa tulevaisuudessa oikeasti hyödyttää potilaita.
”Tässä yhdistyvät oma innostus päästä vastaamaan kysymyksiin ja se, että se voi konkreettisesti auttaa ihmisiä.”
Lehikoinen työskentelee parhaillaan myös neurologiaan erikoistuvana lääkärinä. Hän kokee kahden eri ammatin yhdistämisen mielekkääksi: tieteellinen työ auttaa päivittämään omaa asiantuntemusta, ja toisaalta lääkärin arki pitää tutkijan jalat maassa.
Suomen Lääketieteen Säätiöltä saamaansa apurahaa Lehikoinen pitää tutkimuksen onnistumisen kannalta erittäin merkityksellisenä.
”Apuraha mahdollistaa vuoden täysipäiväisen työskentelyn tutkimuksen parissa, ja projektin tässä vaiheessa se on erittäin tärkeää”, Lehikoinen toteaa.
Lehikoisen väitöskirjatutkimusta rahoittaa Suomen Lääketieteen Säätiöön kuuluva Leena ja Olavi Kauppilan rahasto, joka perustettiin kesällä 2024. Kyseinen rahasto myöntää apurahoja etenkin sairauksien syiden tutkimiseen.