Suomen Lääketieteen Säätiön neliosaisassa podcast-sarjassa “Sukellus syvälle” puhutaan lääketieteen tutkimuksen ja hoidon etiikasta. Toisessa jaksossa keskustellaan lääketieteen kehityksestä ja siihen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Meillä on jo menetelmät, joilla perimää voidaan muokata monella tapaa, mutta missä menevät rajat? Mitä ihmiselle ja ihmisalkiolle saa tehdä ja mitä ei? Ja miten pitäisi suhtautua ihmisen eliniän pidentämiseen? Haastateltavina ovat Tampereen yliopiston professori, kantasolututkija Katriina Aalto-Setälä ja Turun yliopiston kliinisen farmakologian apulaisprofessori Aleksi Tornio. Toimittaja Mari Heikkilä. Kaikki Lääketieteen säätiön Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastin jaksot ovat kuunneltavissa Spotifyssä, Soundcloudissa ja muilla podcast-alustoilla.
Otetaan pari pientä näytettä koirasi ihosta ja muutaman kuukauden kuluttua saat pennun, joka on koirasi klooni, identtinen kaksonen. Tällaista palvelua tarjoavat muun muassa yhdysvaltalaisyritys ViaGen Pets ja eteläkorealaisyritys Sooam Biotech. Koiran kloonaamisen hinta liikkuu noin 50 000 dollarin tuntumassa, kissan noin 35 000 dollarissa ja hevosen 85 000 dollarissa. Esimerkiksi Argentiinassa on jo yli kymmenen vuoden ajan tehty klooneja parhaista poolohevosista ja ne ovat pärjänneet kisoissa hyvin.
Eläinten kloonaaminen perustuu samaan tumansiirtomenetelmään, jolla aikoinaan tehtiin ensimmäinen eläinklooni, Dolly-lammas.
— Otetaan tuma siitä eläimestä, joka halutaan kloonata, ja viedään se hedelmöittyneeseen munasoluun tuman paikalle, kantasolututkija, professori Katriina Aalto-Setälä kertoo.
Keskustelua eettisistä rajoista tarvitaan.
Samalla menetelmällä on onnistuttu kloonaamaan monenlaisia nisäkkäitä. Entä, jos haluaisikin kloonin itsestään?
— Ihmistä ei maailmassa saa kloonata. Se on tutkimuseettisten periaatteiden vastaista, Aalto Setälä toteaa.
Nykyisin molekyylibiologian tekniikat menevät eteenpäin niin nopeasti, että ihmisenkin perimää voitaisiin periaatteessa jo muokata monella tapaa. Kaikki, mikä on mahdollista, ei kuitenkaan ole hyväksyttyä. Keskustelua eettisistä rajoista tarvitaan.
Kiinalaistutkija joutui vankilaan muokattuaan vauvojen perimää
Kiinalaistutkija He Jiankui tuomittiin Shenzhenissä vuonna 2019 kolmeksi vuodeksi vankilaan. Tapaus herätti paljon huomiota. Jiankui oli muokannut geenisaksilla eli CRISPR-tekniikalla kahden kaksosvauvan, Lulun ja Nanan, perimää siten, että he ovat vastustuskykyisiä hiv-tartunnalle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun syntyneiden ihmisalkioiden perimää on muokattu laboratoriossa. Jiankuilla ei ollut toimenpiteeseen tutkimuslupaa.
— Lapset onneksi syntyivät terveinä ja sikiönkehitys tapahtui normaalisti. Mutta kun tiedetään mahdolliset riskit, tällaista ei saa tehdä. Voidaan muuttaa vahingossa samalla jotain muuta, joka liittyy esimerkiksi lapsen älylliseen kehitykseen, ymmärtämiseen tai muuhun toimintaan, Aalto-Setälä toteaa.
Voidaan muuttaa vahingossa samalla jotain muuta, joka liittyy esimerkiksi lapsen älylliseen kehitykseen.
Aalto-Setälän mukaan CRISPR-tekniikka ei ole tällä hetkellä siinä vaiheessa, että voitaisiin muuttaa ihmisalkiota turvallisesti. Ollaan vielä hyvin kaukana siitä tieteistarinoiden tulevaisuudenvisiosta, jossa osattaisiin tehdä vaikkapa superälykkäitä tai musikaalisesti lahjakkaita “design-vauvoja”.
— Voi olla, että sitten joskus, kun tiedetään tarkasti, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat esimerkiksi musikaalisuuteen tai matemaattiseen lahjakkuuteen, sitä haluttaisiin. Mutta onneksi siitä ollaan vielä tosi kaukana, Aalto-Setälä toteaa.
Todennäköisesti CRISPR-tekniikka voisi tulla ihmisalkioiden muokkaamisessa ensin käyttöön vaikeissa, jo sikiöaikana kuolemaan johtavissa perinnöllisissä geenivirheissä.
— Toisaalta keinohedelmöityksessä osataan jo tänä päivänä valikoida alkioiden joukosta sellaiset, jotka eivät kanna geenivirhettä, Aalto-Setälä toteaa.
Kantasolututkimus on muuttunut paljon
Aalto-Setälän mukaan eettisistä asioista keskustellaan nykyisin paljon esimerkiksi kantasolututkijoiden konferensseissa. Keskustelua pitäisi käydä laajemminkin, etenkin tulevaisuudessa, kun menetelmät edelleen kehittyvät. Tämä vaatisi sitä, että eettiset kysymykset käydään ensin läpi tiedeyhteisön sisällä ja selitetään ne suurelle yleisölle riittävän yleistajuisesti.
— Nämä ovat vaikeita asioita, eikä yleistä keskustelua voida käydä ilman, että ihmisille on annettu informaatiota asioista. Keskustelussa mukana olevien täytyy oikeasti tietää, mistä asiassa on kyse sekä eettisesti että biologisesti, Aalto-Setälä toteaa.
Ips-tekniikalla saadaan nykyisin kenestä tahansa ihmisestä oma kantasolulinja.
Esimerkiksi kantasolututkimuksesta monella on edelleen vanha mielikuva, jonka mukaan niissä käytetään alkioita. Todellisuudessa kantasolututkimus on jo vuosien ajan keskittynyt aikuisesta ihmisestä tehtyihin kantasolulinjoihin. Vuonna 2006 sitten kehitetyllä ips-tekniikalla eli uudelleenohjelmoinnilla saadaan nykyisin kenestä tahansa ihmisestä tehtyä oma kantasolulinja. Tarvitaan vai pieni verinäyte.
Aalto-Setälä itse tutkii perinnöllisiä sydänsairauksia. Nykytekniikalla potilaasta voidaan tehdä ips-kantasolulinja, erilaistaa laboratoriossa solut sydänsoluiksi ja tutkia, mistä sydänsolujen toimintahäiriö voisi johtua ja mikä lääke voisi auttaa.
— Uudelleenohjelmoidut kantasolut toimivat kuten alkion kantasolut, mutta niihin ei liity eettistä ongelmaa. Kenestä tahansa voidaan tuottaa kantasolulinja, joka ilmentää kyseisen yksilön koko genomia.
Entä jos kaikki eläisivät 100-vuotiaiksi?
Yksi iso kysymys lääketieteessä on, onko oikein keskittyä kehittämään hoitoja ihmisen eliniän pidentämiseen — lähinnä rikkaiden länsimaisten ihmisten käyttöön. Miten pitkälle on hyväksyttävää vaikuttaa ihmisen luonnolliseen elämänkulkuun? Pitäisikö kaikkien ihmisten elää 100-vuotiaiksi?
— Näkisin niin, että kalenteri-iän katsomisen sijaan pitäisi huomioida ihmisen biologinen ikä. Kun ollaan elämän loppuvaiheessa, sairauden hidastamiseen suunnattujen hoitomuotojen merkitys vähenee ja siirrytään enemmän oireenmukaiseen hoitoon, kliinisen farmakologian apulaisprofessori Aleksi Tornio toteaa.
Tärkeämpää olisi pyrkiä lisäämään toimintakykyä ja laatupainotettuja elinvuosia kuin pitkittämään elämää ajallisesti mahdollisimman pitkälle.
Tornion mukaan tärkeämpää olisi pyrkiä lisäämään toimintakykyä ja laatupainotettuja elinvuosia kuin pitkittämään elämää ajallisesti mahdollisimman pitkälle. Jos esimerkiksi vanhuksen elämää pitkitetään ja tämä makaa vuosikausia sairaalassa huonossa kunnossa, se voi aiheuttaa eettisiä ongelmia. Potilas ei ehkä haluaisi sitä. Ja miten yhteiskunta tulevaisuudessa rakentuu, jos kaikki ihmiset elävät satavuotiaiksi ja lopussa ovat yhä pidemmän ajan huonokuntoisena?
— Tämä kysymys vaatisi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua, johon liittyy muun muassa huoltosuhde ja syntyvyys. Kyseessä on laaja kokonaisuus, johon yksin lääketiede ei pysty tarjoamaan ratkaisuja.
Kiinnostaako aihe? Kuuntele Lääketieteen Säätiön podcast ”Sukellus syvälle — Missä menevät lääketieteen kehityksen eettiset rajat?”. Suomen lääketieteen säätiön neliosainen podcast-sarja “Sukellus syvälle” käsittelee lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon etiikkaa. Tykkää Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastista Spotifyssä tai muilla podcastalustoilla, niin saat tiedon, kun seuraava jakso ilmestyy.