Potilastyö aiheuttaa lääkäritutkijoille edelleen kuormitusta, ilmenee Suomen Lääketieteen Säätiön kyselystä. Toukokuussa 2024 tehtyyn kyselyyn vastasi 610 lääkäritutkijaa, jotka hakivat säätiöltä apurahaa. Yli 38 prosenttia vastaajista koki, että potilastyön aiheuttama kuormitus on nyt suurempaa kuin koronaa edeltävänä aikana. Vuoden takaisessa kyselyssä näin ajatteli 42 prosenttia.
Avointen vastausten perusteella tilanteen helpottumisesta on merkkejä joillakin lääketieteen aloilla, mutta toisilla hoitojonot ovat yhä pitkiä ja vaikeudet jatkuvat.
”Tilanne on edelleen huolestuttava. Jos potilastyön kuormitusta ei saada pienemmäksi, monilla lääkäreillä ei riitä aikaa ja voimia tutkimuksen tekemiseen. Siitä kärsii koko suomalainen terveydenhoito. Ensinnäkin lääkäritutkijat ovat avainasemassa, kun tahdomme tuoda entistä parempia hoitoja ihmisten ulottuville, ja toisaalta Suomessa tehdään korkeatasoista lääketieteellistä tutkimusta, joka vie osaltaan lääketiedettä eteenpäin”, toteaa Suomen Lääketieteen Säätiön hallituksen puheenjohtaja, professori Katriina Aalto-Setälä.
Rasitusta aiheuttavat hoitojonojen lisäksi monet muutkin seikat: esimerkiksi hyvinvointialueiden heikko rahatilanne, yhteistyön vaikeutuminen sote-uudistuksen vuoksi, hoitajapula ja johtamisongelmat. Myös entistä vaikeahoitoisemmat potilaat ja paperityöt kuormittavat lääkäreitä.
”Enemmän potilaita joka vuosi, resurssit eivät kasva samassa suhteessa. Lääketieteelliset hoidot muuttuvat jatkuvasti haastavammiksi”, kommentoi yksi vastaajista.
Rahoituksen puuttuminen suurimpana jarruna
Kyselyn vastaajista 25 prosenttia kokee, että heidän mahdollisuutensa tutkimuksen tekemiseen ovat nyt heikommat kuin ennen pandemiaa. Heistä 53 prosenttia mainitsee selitykseksi nimenomaan lisääntyneen potilastyön kuormituksen. Kuitenkin vielä isompi joukko, lähes 55 prosenttia, pitää syynä vaikeuksia tutkimusrahoituksen saamisessa.
”Valtion rahoitus kliiniselle tutkimukselle on jo pitkään ollut aivan liian vähäistä. Se on johtanut siihen, että lääkäritutkijat joutuvat kilpailemaan yhä kovemmin ulkopuolisesta rahoituksesta. Säätiöt yrittävät tietysti omalta osaltaan helpottaa tilannetta, mutta varsinainen ongelma voidaan ratkaista vain nostamalla julkiset resurssit kestävälle tasolle”, Aalto-Setälä sanoo.
Kyselyn perusteella tutkimustyön mahdollisuuksia heikentävät lisäksi byrokratia ja vaikeudet järjestää tutkimusvapaata. Myös taloustilanne, tutkimuksen kallistuminen Findatan ja toisiolain myötä sekä hankaluudet potilaiden rekrytoinnissa mainitaan selittävinä tekijöinä.
”Tutkimusrahoitusta on aiempaa vähemmän tarjolla. Tutkimuslupiin ja erilaisiin järjestelmiin menee aikaa enemmän kuin aiemmin”, toteaa yksi vastaajista.
Noin 61 prosentilla kyselyyn osallistuneista lääkäreistä tutkimustyön mahdollisuudet ovat pysyneet ennallaan – tätä tosin selittää se, että suuri osa heistä kertoo aloittaneensa tutkimuksen vasta pandemian aikana tai sen jälkeen. 13 prosenttia vastaajista taas ilmoittaa mahdollisuuksien jopa kohentuneen. Yhtenä selityksenä tähän mainitaan etätyö.
Voikin todeta, että kyselyn tuloksissa näkyy edelleen koronavuosina syntynyt kahtiajako: Osalle lääkäreistä vapautui aikaa tieteelliseen työhön peruuntuneiden vastaanottojen ja toimenpiteiden seurauksena. Toiset taas joutuivat luopumaan tutkimuksesta kokonaan hektisen potilastyön vuoksi.
Tieteellinen työ motivoi lääkäreitä
Kyselyn vastaajista 68 prosenttia ilmoittaa, että he haluavat tai aikovat tehdä tulevaisuudessa enemmän tutkimusta. Tämä ei toki ole yllättävää – ovathan vastaajiksi valikoituneet henkilöt, jotka hakevat säätiöltä tutkimusapurahaa.
Vastaajien mielestä tutkiminen on innostavaa, ammatillisesti kehittävää ja hyvää vastapainoa kliiniselle työlle. He tahtovat sen kautta esimerkiksi vaikuttaa yhteiskuntaan ja parantaa potilaiden hoitoa.
”Tutkimustyötä tarvitaan kehittämään lääketiedettä eteenpäin ja nykyisessä kuntataloudessa tutkimustyö voi tuoda myös taloudellisia säästöjä”, kiteyttää yksi vastaajista.