Uusia keinoja unettomuuden hoitoon ja aivorappeumasairauksien havaitsemiseen – tätä kaikkea tutkija Terhi Lohelan projekti voi synnyttää. Suomen Lääketieteen Säätiö myönsi syksyllä 2024 Lohelalle 50 000 euron apurahan, jolla hän perehtyy aivojen pesukoneeksikin kuvatun glymfaattisen järjestelmän toimintaan.
Kyseinen järjestelmä liikuttaa aivo-selkäydinnestettä aivojen läpi unen mutta myös nukutuksen aikana. Häiriöt sen toiminnassa kerryttävät aivoihin kuona-aineita, jotka on yhdistetty aivojen rappeutumiseen.
Lohelan tutkimuksen keskiössä on nukutusaine nimeltään deksmedetomidiini. Eläinkokeissa on todettu, että se edistää pesukoneen toimintaa tehostamalla aivosuonten sykintää ja supistamalla aivojen soluvälitilan kokoa. Tämä taas helpottaa aivo-selkäydinnesteen virtausta aivokudoksessa. Lohela aikoo nyt selvittää, tapahtuuko sama ihmisellä.
“Jos oletus pitää paikkansa, niin deksmedetomidiiniä tai sen kaltaisia lääkkeitä voitaisiin käyttää esimerkiksi unilääkkeinä. Niiden käyttö saattaisi pitkässä juoksussa parhaimmillaan hidastaa aivorappeumasairauksien syntyä tai jopa estää sitä”, Lohela kertoo.
Toiveissa löytää apua monille eri potilasryhmille
Tutkimuksessa terveitä koehenkilöitä nukutetaan deksmedetomidiinillä. Samalla heidän aivonsa kuvataan huippunopealla kuvantamissekvenssillä, joka mahdollistaa aivojen pulsaation tutkimisen. Se on tavallisessa magneettikuvantamislaitteessa toimiva sekvenssi, jota ei ole vielä otettu potilaskäyttöön.
“Ideaalitilanteessa tätä magneettikuvantamissekvenssiä voitaisiin ehkä käyttää rappeuttavien aivosairauksien hyvin varhaiseen toteamiseen”, Lohela kertoo.
Hänen projektinsa onkin lääketieteellisesti merkittävä uusi avaus, jonka tulokset voivat hyödyttää esimerkiksi Alzheimerin taudista ja unettomuudesta kärsiviä. Se saattaa myös tarjota vastauksia moniin avoimiin kysymyksiin. Deksmedetomidiinin on havaittu vähentävän potilaiden sekavuutta leikkauksissa ja tehohoidossa, mutta syytä tälle ei vielä tiedetä.
“Koe-eläintutkimusten perusteella on arvioitu, että vaikutus voisi liittyä nimenomaan aivojen puhdistumiseen.”
Uraauurtavaa dataa kansainväliselle tiedeyhteisölle
Lohela kiinnostui glymfaattisesta järjestelmästä post doc -jaksollaan, jonka hän suoritti Kööpenhaminassa professori Maiken Nedergaardin ryhmässä. Juuri kyseinen ryhmä oli ensimmäinen, joka onnistui kuvaamaan aivojen pesukoneen koe-eläimillä vuonna 2012.
“Tutkimusaihe on supermielenkiintoinen, koska se avaa unen, anestesian ja jopa tietoisuuden mekanismeja, jotka ovat vielä todella paljon hämärän peitossa”, Lohela kertoo.
Hänen omassa projektissaan on mukana joukko eri alojen huippuasiantuntijoita. Lohela työskentelee Helsingin yliopiston apulaisprofessorin Tuomas Liliuksen ryhmässä, joka on tarkastellut deksmedetomidiinin vaikutusta glymfaattiseen järjestelmään eläimillä ja pyrkii nyt tekemään saman ihmisillä. Tärkeä kumppani on myös Oulun yliopiston tutkimusryhmä, jota johtavalla professori Vesa Kiviniemellä on ollut keskeinen rooli uuden, nopean magneettikuvantamissekvenssin tuomisessa glymfaattisen järjestelmän tutkimukseen.
Tiimi on jo aloittanut alustavat testikuvantamiset.
“Tarkistamme, että kaikki toimii niin kuin pitää, ja sitten alamme rekrytoida koehenkilöitä.”
Ideana on kuvata noin 20 henkilön joukko ja analysoida heistä saatu data. Urakka on niin suuri, että se vie kokonaisuudessaan useamman vuoden. Lohela toivoo projektin kerryttävän uraauurtavaa dataa, josta on hyötyä tutkijoille eri puolilla maailmaa ja joka selventää toistaiseksi tuntemattomia asioita.
“Melkein mikä tahansa tulos on todella mielenkiintoinen.”
Projekti ei onnistuisi ilman apurahaa
Tutkimuksen lisäksi Lohelan arkeen kuuluu neuroanestesiologin työ HUSin teho-osastolla ja leikkaussaleissa. Kummankin ammatin ytimessä on aivojen turvaaminen. Tutkijana hän pystyy myös hyödyntämään lääkärin työssä karttuvaa osaamista esimerkiksi tutkimuskysymysten muotoilussa.
“Parasta tutkimuksessa on uusien asioiden löytäminen ja oman ymmärryksen laajentaminen. Ja sitten tietysti kansainvälinen tiedeyhteisö ja sen mukanaan tuomat ystävät”, Lohela kuvailee.
Suomen Lääketieteen Säätiöltä saamaansa apurahaa hän pitää todella merkittävänä. Nyt käynnistyvään projektiin liittyy niin valtavasti työtä, että urakka ei onnistuisi ilman mahdollisuutta käyttää siihen kunnolla aikaa. Lohela onkin tyytyväinen, että tutkimusta rahoitetaan ja potilaille voidaan näin löytää uusia, parempia hoitoja.
“Tällaiset apurahat ovat aivan keskeisessä roolissa tutkimuksen onnistumisessa”, hän kiteyttää.
Lohelan projektin rahoittaa Suomen Lääketieteen Säätiöön kuuluva Leena ja Olavi Kauppilan rahasto, joka perustettiin kesällä 2024 merkittävän, 2 miljoonan euron lahjoituksen turvin. Kyseinen rahasto myöntää apurahoja etenkin sairauksien syiden tutkimiseen.
Kuva: Emmi Kähkönen