Yhdysvalloissa joka päivä yksi lääkäri kuolee oman käden kautta. Tutkimuksen mukaan lääkärien itsemurhia on lähes kaksinkertainen määrä muuhun väestöön verrattuna. Suomessakaan ilmiö ei ole vieras. 1980-luvun lopulla tehdyssä suomalaistutkimuksessa ilmeni, että itsemurhaa oli vakavasti ajatellut, suunnitellut tai yrittänyt useampi kuin joka viides mieslääkäreistä ja yli neljännes naislääkäreistä. Kun vuonna 1987 tutkittiin vuoden ajalta kaikki Suomessa tehdyt itsemurhat, joukossa oli kuusi lääkäriä, joista viisi oli naisia. Aineisto tuki kansainvälisiä havaintoja siitä, että lääkäreillä on taipumus kieltää omat psyykkiset ongelmansa ja avun hakeminen on vaikeaa. Mielenterveysongelmia oli esiintynyt viidellä itsemurhaan päätyneistä lääkäreistä. Kahdella heistä oli ollut vakava somaattinen sairaus.
Kansainvälisten tutkimusten perusteella lääkärin ammatissa itsetuhoisuudelle altistavat muun muassa stressi ja suuri työkuormitus, korkeat ammatilliset vaatimukset, kilpailullisuus, pitkät työajat, vuorotyö sekä unenpuute. Lääkäriliiton luottamuslääkärinä 15 vuotta toimineen psykiatrian professori Jyrki Korkeilan mukaan haasteena on, että ongelmat lakaistaan usein maton alle.
Ongelmat lakaistaan usein maton alle.
“Ammattikunnan sisällä häpeäleima omiin mielenterveyden häiriöihin on ollut todella voimakas”, Korkeila toteaa.
Valitettavasti lääkäreillä on ammattinsa myötä tietoa, joka voi olla vaaraksi: heillä itsemurha ei jää usein pelkäksi yritykseksi. Se onnistuu tavallista useammin.
Monet ahdistuvat jo opiskeluvaiheessa
Nuoret, jotka lähtevät opiskelemaan lääkäriksi, ovat tottuneet puurtamaan, kilpailemaan, stressaamaan ja tekemään parhaansa. Liialliset paineet saattavat näkyä ahdistuksena ja masennuksena jo opiskeluaikana. Opiskelupäivät ovat pitkiä ja etenemistahtiin on vaikea vaikuttaa. On haastavaa, kun pitäisi imeä itseensä kaikki saatavilla oleva tieto ihmiskehosta ja sairauksista, omaksua se ja osata käyttää sitä kaikissa tilanteissa. Uupumusta ei usein haluta näyttää muille.
“Olen huomannut, että lääkäreiden persoonallisuuden piirteissä on enemmän sensitiivisyyttä ja itseen kohdistuvaa vaativuutta kuin ihmisillä keskimäärin”, Korkeila sanoo.
Muutama vuosi sitten Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoille tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että puolet opiskelijoista oli melko tai erittäin stressaantuneita. Useampi kuin joka kymmenes koki, ettei saanut riittävää sosiaalista tukea opintoihinsa. Kuormittumiseen olivat yhteydessä univaje opiskeluviikon aikana, taloudelliset vaikeudet ja sosiaalinen eristäytyminen.
Virheitä ei saisi tehdä eikä epäonnistua.
Opiskelujen jälkeen työelämässä aloittaessaan kaikki lääkärit kokevat epävarmuutta, mutta sitä ei haluta näyttää potilaille ja siitä on vaikea puhua kollegoille. Monet kokevat, että lääkärin rooliin kuuluu varmuus ja erehtymättömyys. Koska kyse on ihmishengistä, vaatimukset omaa toimintaa kohtaan ovat huipussa: virheitä ei saisi tehdä eikä epäonnistua.
“Jos lääkäri edes epäilee hoitovirhettä, se on todella raskasta. Lisäksi kulttuuri on ollut sellainen, ettei näistä asioista puhuta työpaikoilla.”
Korkeilan mukaan tilanteeseen ei tarvitse kuitenkaan tyytyä.
“Ympäri maailmaa on puhuttu, että lääketieteessä kulttuurin on pakko muuttua. Sitä kautta voidaan vähentää ammatin kuormittavuutta ja lääkärien itsetuhoisuutta.”
Avoimuus on avain ongelmiin
Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon masennuksesta, burnoutista ja stressistä. Monet julkkikset ja tavalliset ihmiset ovat kertoneet avoimesti omia kokemuksiaan. Terapiassa käyminen ei enää ole samanlainen häpeän aihe kuin aiemmin, siitä on jopa tullut muotia: osoitus siitä, että ihminen osaa huolehtia mielenterveydestään ja jaksamisestaan. Korkeila uskoo, että yleinen avoimuuden lisääntyminen mielenterveysongelmista on vähentänyt avun hakemisen häpeää myös lääkärikunnan keskuudessa.
“Nuoremmat kollegat osaavat jo paremmin hakea apua ja hoitaa itseään, mikä on ilahduttavaa”, Korkeila sanoo.
Nuoremmat kollegat osaavat jo paremmin hakea apua.
Korkeilan mukaan matalan kynnyksen apua pitäisi kehittää ja masennuksesta kärsivät lääkärit pitäisi saada ohjattua hoidon piiriin. Usein ahdistukseen liittyvät myös päihdeongelmat, mikä lisää itsemurhan riskiä. Lisäksi tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimia. Lääkärintyön kuormittavia tilanteita pitäisi ottaa avoimesti ja systemaattisesti puheeksi työpaikoilla: jos esimerkiksi tulee ammatillinen moka, vaikea potilastilanne tai hoitovirhe-epäily, sitä tulisi käsitellä yhdessä työyhteisössä.
“Keskusteluissa voitaisiin miettiä, mitä tapahtuneesta voidaan ottaa opiksi sekä miten voidaan tukea ahdistunutta kollegaa, jota esimerkiksi hoitovirhe-epäily koskee. Kollegaa ei saa jättää vaikeassa tilanteessa yksin.”
Maailman itsemurhien ehkäisypäivää vietetään 10.9.
Lue myös:
Itsemurhien määrä on puolittunut, mutta nuoret huolettavat
Aivoja voidaan kiihdyttää tai hillitä sähköllä
Teksti: Mari Heikkilä