Polvilumpion sijoiltaanmenoa voidaan hoitaa ilman leikkausta. Ei ole kuitenkaan tutkimusnäyttöä siitä, minkälainen hoito tuottaisi tällöin parhaan tuloksen ja pienentäisi vaivan uusiutumisriskiä. Ortopedi Essi Honkonen on nyt tuonut asiaan lisävaloa väitöstutkimuksessaan.
Tutkimuksessa selvisi seuraavaa: liikettä rajoittavaa polvitukea käyttäneillä potilailla ei ilmennyt kolmen vuoden seurannassa sen vähempää polvilumpion uusiutuneita sijoiltaanmenoja kuin potilailla, jotka käyttivät neopreenistä valmistettua, vapaan liikealan sallivaa polvitukea.
Sen sijaan liikerajoitteista polvitukea käyttäneillä potilailla uudet sijoiltaanmenot ilmaantuivat aiemmin kuin vapaan liikealan sallivaa polvitukea käyttäneillä. Lisäksi polven liikelaajuuden rajoittaminen polvituella aiheutti enemmän nelipäisen reisilihaksen surkastumista ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, ja potilaiden toiminnalliset tulokset olivat alhaisemmat vielä kuusi kuukautta vamman jälkeen.
”Edelleen on kiistanalaista, ketkä potilaat hyötyvät leikkaushoidosta jo ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen. Sijoiltaanmenon taustalla on usein altistavia rakenteellisia poikkeavuuksia, kuten reisiluun korostunut sisäkierto. Leikkausta suunniteltaessa anatomisten poikkeavuuksien huomioiminen on oleellista onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi”, Honkonen sanoo.
Tutkimuksessaan hän havaitsi, että reisiluun sisäkierto on merkittävästi korostunut potilailla, joilla polvilumpion sijoiltaanmenot ovat molemmin puoleisia.
Väitöstutkimuksen tuloksista tiedotti Tampereen yliopisto.
Polvilumpion sijoiltaanmeno heikentää suorituskykyä pitkään
Kun polvilumpio menee sijoiltaan, merkittävälle osalla potilasta syntyy rustovaurioita. Honkosen tutkimuksessa potilaille tehtiin uusi polven magneettikuvaus kahdeksan vuotta ensimmäisen polvilumpion sijoiltaanmenon jälkeen.
Magneettikuvissa kaikki alkuperäiset rustovauriot olivat edelleen havaittavissa. Lisäksi kaikille potilaille, joilla ei havaittu rustovauriota ensimmäisessä magneettikuvassa, kehittyi seurannan aikana vaihtelevan asteisia rustovaurioita. Yli puolella heistä rustovauriot olivat huomattavia tai vaikeita.
”Tulokset vahvistavat, että polvilumpion sijoiltaanmeno on merkittävä vamma, joka vaikuttaa polven eri rakenteisiin ja saattaa heikentää fyysistä suorituskykyä vuosia alkuperäisen tapaturman jälkeen. Tutkimuksen ja hoidon laadun parantaminen lisää paitsi potilastyytyväisyyttä myös kustannustehokkuutta”, Honkonen toteaa.
Essi Honkonen on tamperelainen ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri. Hän työskentelee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, jossa hän hoitaa tapaturmapotilaiden lantion alueen ja alaraajojen murtumia sekä muita vakavia vammoja.
Suomen Lääketieteen Säätiö on myöntänyt Honkoselle 5 000 euron kannustusapurahan vuonna 2024. Honkosen väitöskirja tarkastettiin Tampereella 31. tammikuuta.