Minkä verran naisilla ilmenee raskauden aikana ja synnytystä seuraavien 12 viikon aikana aivoverenkiertohäiriöitä? Jos nainen sairastaa raskaana ollessaan aivoverenkiertohäiriön, kuinka myöhemmät raskaudet ja niistä toipuminen sujuvat? Entä paljonko hänellä ilmenee verisuonisairauksia?
Lääketieteen lisensiaatti Liisa Verho on selvittänyt näitä kysymyksiä tuoreessa väitöstutkimuksessaan. Tutkimusta varten muodostettiin terveydenhuollon rekistereistä aineisto. Siinä ovat kaikki naiset, jotka ovat sairastaneet Suomessa vuosina 1987–2016 aivoverenkiertohäiriön joko raskauden tai lapsivuodeajan aikana. Heille haettiin verrokit (3 kpl), jotka eivät olleet sairastuneet kyseiseen häiriöön.
Tutkimuksesta ilmenee, että raskauteen liittyvät aivoverenkiertohäiriöt yli tuplaantuivat 30 vuoden tarkastelujaksolla. Nousu liittyi aivoinfarktin ja aivolaskimotukoksen yleistymiseen. Aivoverenkiertohäiriön riski oli suurin synnytyksen yhteydessä ja noin 2–3 viikkoa sen jälkeen. Merkittävimmät riskitekijät olivat ikä, raskauden aikainen kohonnut verenpaine, tupakointi 12 raskausviikon jälkeen ja migreeni.
Jos nainen sairasti aivoverenkiertohäiriön, hänen pitkäaikaisennusteensa oli monella mittarilla verrokkeja huonompi. Lisäksi kävi ilmi, että aivoverenkiertohäiriön uusiutumisriski myöhemmissä raskauksissa on merkittävä, vaikka lähes kaikilla tutkituilla oli jonkinlainen estohoito käytössä. Naisilla oli myös korkea riski sairastua verenkiertosairauksiin myöhemmin elämänsä aikana.
Tutkimus osoitti ensimmäistä kertaa, että raskauteen liittyvät aivoverenkiertohäiriöt ovat lisääntyneet myös Euroopassa. Väitöksestä uutisoi Helsingin yliopisto 30.9.
Riski sairastua kasvaa iän myötä
Raskaus altistaa laskimotukoksille, mutta riski koskee myös muita verisuonisairauksia. Tutkija Liisa Verhon mukaan neuvolassa olisi hyvä käydä läpi odottajan verisuoniriskitekijät, kuten tupakointi, ylipaino, kohonnut verensokeri, kolesteroli ja verenpaine, ja pyrkiä vaikuttamaan näihin elintapaneuvonnalla. Naisia, joilla on runsaasti verisuoniriskitekijöitä, olisi hyvä seurata tiiviimmin ja arvioida hoidon tarvetta. Keskeisin hoidettava riskitekijä on kohonnut verenpaine. Olennaista on tiedostaa, että suurin riski sairastua on synnytyksen välittömässä läheisyydessä ja ensimmäisinä synnytyksen jälkeisinä viikkoina.
– Äitiä ei saisi unohtaa heti synnytyksen jälkeen ja erityisesti suuren riskin omaavien äitien tiiviin seurannan olisi hyvä jatkua 2–3 viikkoa synnytyksen yli. Tänä aikana erityisesti poikkeavan päänsäryn ja neurologisten oireiden tai löydösten sekä korkean verenpaineen tulisi soittaa hälytyskelloja ja äiti pitäisi tutkia tarkemmin, Verho sanoo.
– On myös selvää, että raskausajan aivoverenkiertohäiriön sairastaneen naisen myöhemmät raskaudet ovat riskiraskauksia. Aivoverenkiertohäiriön estolääkitys tulisi miettiä jo hyvissä ajoin ennen raskautta ja lisääntynyt riski raskauskomplikaatioihin huomioida, hän jatkaa.
Neljäsosa synnyttäjistä on nykyään yli 35-vuotiaita. Ikä itsessään on aivoverenkiertohäiriön riskitekijä. Koska synnyttäjät ovat iäkkäämpiä, heillä on myös enemmän perussairauksia, joista moni lisää entisestään aivoverenkiertohäiriön riskiä.
– Toki raskauteen liittyvä aivoverenkiertohäiriö on erittäin harvinainen tilanne. Suomessa vain 11–15 naista sairastuu vuosittain. Raskaana olevien ei kannata ruveta pelkäämään, mutta taudin olemassaolo on hyvä tiedostaa, hoidettavissa olevia riskitekijöitä ehkäistä ja hoitaa hyvin ja neurologisiin oireisiin reagoida, Verho rauhoittelee.