Suomessa tapahtuu vuosittain vajaat kolme ranteen murtumaa tuhatta asukasta kohden. Murtumia ilmaantuu eniten kahdessa ryhmässä. Ensimmäisen niistä muodostavat lapset ja nuoret, etenkin pojat, jotka ovat kasvuiässä alttiita murtumille. Toiseen kuuluvat ikääntyvät naiset, joilla murtumien määrä on nelinkertainen verrattuna samanikäisiin miehiin.
Käsikirurgi ja väitöstutkija Leena Raudasoja tarkasteli tutkimusryhmän kanssa, minkä verran värttinäluun alaosan murtumia ilmaantui Suomessa valtakunnallisesti vuosina 2015–2019. Tutkijat selvittivät, onko murtumien ilmaantuvuudessa ja hoitolinjoissa tapahtunut muutoksia. Lisäksi he tutkivat rannemurtuman hoidon pitkäaikaistuloksia kahdessa ryhmässä: kipsihoitoa saaneilla ja leikkauksella hoidetuilla potilailla.
– Tutkimuksemme osoitti, että kipsihoito tuottaa kelvollisen lopputuloksen valtaosassa värttinäluun alaosan murtumista, Raudasoja kertoo.
Murtuman paikalleen asettaminen ja kipsituenta olivat hoitolinjana noin 80 prosentissa tapauksista. Raudasojan mukaan leikkaushoidon huomattava kasvu havaittiin Suomessa vuosituhannen vaihteessa, jolloin uudet luunmurtuman tuentaan käytettävät levyt tulivat markkinoille.
– Leikkaushoidon suosio on tasaantunut, mutta jatkanut kasvuaan maltillisesti. Suurin osa aikuisten leikatuista murtumista kiinnitetään lukkolevyllä, kun taas kasvuikäisillä käytetään teräspiikkejä niiden helpon poistettavuuden vuoksi.
Tutkimustuloksista tiedotti Helsingin yliopisto 18.10.
Vain yksi prosentti päätyy korjausleikkaukseen
Tarkastellessaan 66 potilaan joukkoa tutkijat havaitsivat, että kipsihoidolla hoidettujen murtumien asento huonontui 68 prosentissa tapauksista. Kun tutkijat analysoivat murtuman virheasennon vaikutusta käden toimintakykyyn, ei sillä kuitenkaan havaittu tilastollisesti merkittävää vaikutusta.
Kohtalaisen vähäisen haitan puolesta puhuu myös rekisteritutkimus. Kun aikuisväestön 30 841:tä kipsihoidolla hoidettua murtumaa tarkasteltiin, vain yksi prosentti niistä päätyi murtuma-asennon korjausleikkaukseen viiden vuoden aikana.
– Riski korjausleikkauksen tarpeesta todettiin olevan suurin 30–50-vuotiailla. Murtuman tapahtuessa oikea hoitoarvio on tässä ikäryhmässä tärkeä, jotta vältytään toimintakyvyn ja työkyvyn ongelmilta.
Rannemurtuman leikkauksessa murtuma-asennon saaminen oikeaan asentoon on tärkeää.
– Hyvä anatominen lopputulos leikkauksessa tuotti tutkimuksessa myös hyvän toiminnallisen lopputuloksen, mikä korostaa tarkkuuden merkitystä leikkaushoidossa.
Käsikirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, lääketieteen lisensiaatti Leena Raudasoja väitteli Helsingin yliopistossa 18.10.2024.