Tiedetoimittaja Mari Heikkilän kanssa Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastissa keskustelevat koronarokotteista Helsingin yliopiston virologian professori Kalle Saksela ja Itä-Suomen yliopiston molekyylilääketieteen professori Seppo Ylä-Herttuala, jotka kehittävät uutta, nenän kautta annettavaa koronarokotetta. Osa 2/2: Millainen suomalainen rokote on ja milloin se saadaan käyttöön?
Kuunneltavissa myös Spotifyssä, Youtubessa ja Apple podcasteissa. Kuuntele myös ensimmäinen osa, jossa kerrotaan, millaisia nykyiset rna-/dna-koronarokotteet ovat.
Suomalainen nenän kautta annettava koronarokote on eläinkokeissa osoittautunut lupaavaksi. Tavoitteena on, että ensimmäiset ihmisillä tehtävät kokeet alkavat kesällä. Mikäli asiat sujuvat yhtä ripeästi kuin markkinoille tulleiden koronarokotteiden kohdalla, myyntilupa voitaisiin saada jo tämän vuoden puolella.
”Paljon riippuu resursseista. Jos ei mikään estä ja voisimme edetä sujuvasti kolmannen vaiheen kliinisiin kokeisiin, tuloksia voisi olla riittävästi vuoden lopulla. Tällöin lupa rokotteelle voitaisiin myöntää vuodenvaihteessa, mikäli kaikki menisi kuin Strömsössä”, kertoo Helsingin yliopiston virologian professori Kalle Saksela.
Lupa rokotteelle voitaisiin myöntää vuodenvaihteessa, mikäli kaikki menisi kuin Strömsössä.
Kuopio on yksi harvoista paikoista Euroopassa, jossa pystyttäisiin tekemään helposti miljoonia rokoteannoksia, kertoo Itä-Suomen yliopiston molekyylilääketieteen professori Seppo Ylä-Herttuala. Taustalla on vuosikymmenten tutkimustyö vaikeiden syöpien geenihoidoista. Niissä käytetään samoja adenoviruspohjaisia menetelmiä, joita hyödynnetään nyt koronarokotteissa. Kuopiossa on akateemisen tutkimustyön pohjalta alkunsa saanut yritys ja geenilääketehdas.
”Teknologiaa on kehitetty syöpähoitoihin, joissa käytetään huomattavasti suurempia virusannoksia per potilas kuin koronarokotteissa, joissa annokset ovat hyvin pieniä. Siksi kapasiteettia löytyy”, Ylä-Herttuala kertoo.
Kuopiossa on kokemusta ja kapasiteettia
Kuulostaa kummalliselta, että Kuopiossa olisi jo nyt mahdollisuus valmistaa miljoonia koronarokotteita, mutta tätä ei hyödynnetä. Ylä-Herttualan mukaan taustalla on hallinnollisia asioita.
”Kun kuopiolaisyritys haki viime viime syksynä rokotevalmistuksen selvittämiseen, hakemus evättiin, koska Suomi oli sitoutunut hakemaan rokotteensa EU:lta. Tässä on ollut meistä riippumattomia viiveitä, jotka ovat estäneet potentiaalin hyödyntämisen.”
Tilanne on ristiriitainen. Tarve rokotteille olisi suuri, mutta kotimaista valmistuskapasiteettia ei hyödynnetä.
”Olemme kuulleet useasta lähteestä, että on parempi luottaa ulkomaisiin isoihin valmistajiin kuin pieniin kotimaisiin.”
On ollut meistä riippumattomia viiveitä, jotka ovat estäneet potentiaalin hyödyntämisen.
Paljon on puhuttu siitä, miten isot rokotevalmistajat ovat tehneet kehitystyön yhteiskunnan varoilla, mutta nyt rahastavat rokotteilla eivätkä anna muiden valmistaa niitä. Kalle Sakselan mukaan tämä mielikuva ei täysin pidä paikkaansa.
”Keskustelu on kohdistunut paljon patentteihin ja ipr-oikeuksiin, mikä ei ehkä ole tässä se oleellinen juttu. Monet rokotevalmistajista ovat luvanneet, että antavat vaikka ilmeiseksi lisenssin tai eivät ryhdy toimenpiteisiin, jos joku loukkaa patentteja. Pullonkaula on siinä, mistä löytyy valmiutta tuottaa näitä rokotteita.”
Osin kyse on myös raaka-aineiden pulasta. Esimerkiksi rna-rokotteissa tarvittavia lipidejä valmistaa maailmassa vain muutama taho. Kyse on myös logistisesta ongelmasta: tarvitaan jotain komponenttia jostain puolelta maailmaa, toista toisaalta.
”Tietysti näitä asioita olisi pitänyt miettiä jo etukäteen vähän tarkemmin. Varmaan tämä on hyvä oppitunti, kun epäilemättä tämä ei nyt jää viimeiseksi pandemiaksi, joka meitä kohtaa.”
Kliinisiin kokeisiin tarvitaan rahoitusta
Idea koronarokotteen kehittämisestä Suomessa lähti liikkeelle alkuvuonna 2020, kun pandemia oli alkanut levitä maailmanlaajuisesti. Kalle Saksela keskusteli tilanteesta akateemikko Kari Alitalon kanssa. Tutkijat olivat monien muiden ihmisten tavoin huolissaan.
”Juttelimme ja pohdimme, mihin tässä oikein vielä joudutaan”, kertoo Saksela.
Tutkijat tiesivät, että adenoviruspohjaiset rokotteet olivat näyttäneet lupaavilta COVID-19-viruksen sukulaisten, SARS:n ja MERS:n, torjunnassa. Koska Alitalo oli tehnyt pitkään yhteistyötä adenoviruspohjaisiin tekniikoihin erikoistuneen Seppo Ylä-Herttualan kanssa, he päättivät soittaa tälle. Melko nopeasti kolmikko päätti, että he ryhtyvät yhdessä kehittämään rokotetta. Koska kehitystyössä voitiin hyödyntää kolmen tutkimusryhmän laaja-alaista kokemusta ja resursseja, se lähti ripeästi liikkeelle. Kesällä Suomen Akatemia myönsi projektille hankerahoituksen.
”Koimme, että on suorastaan kansallinen velvollisuutemme lähteä soveltamaan osaamistamme tähän. Kaikki tarvittavat palaset olivat jo valmiiksi olemassa.”
Koimme, että on suorastaan kansallinen velvollisuutemme lähteä soveltamaan osaamistamme.
Sakselalla oli virologian asiantuntemus, Alitalolta liikeni tieteellisen panoksen lisäksi resursseja sekä Ylä-Herttualla oli monikymmenvuotinen kokemus adenoviruspohjaisista geeninsiirtotekniikoista.
Annostelu päätettiin tehdä nenän kautta, koska se on immunologisesti parempi tapa: myös koronavirus tarttuu ihmiseen nenän kautta.
”Tämä on vähemmän hyödynnetty reitti ja pitää vielä miettiä, miten se parhaiten toteutetaan. Yksi vaihtoehto on, että voitaisiin valmistaa edullisesti yksittäispakattuja pieniä muovipipettejä, joilla ihmiset voisivat annostella rokotteen rauhassa kotona nenäänsä”, kertoo Saksela.
Toistaiseksi rokotekehitys on edennyt akateemisena tutkimuksena, mutta jatkossa kliiniset kokeet ja rokotteen vieminen markkinoille tulevat vaatimaan huomattavasti rahoitusta. Tätä varten on jo perustettu yritys, Rokote Laboratories Finland oy, joka hakee yhteistyökumppaneita yksityiseltä ja julkisilta tahoilta.
Teksti: Mari Heikkilä