Kansainvälistä säätiöpäivää vietetään 1. lokakuuta. Kysyimme sen kunniaksi kolmelta apurahansaajaltamme, mitä he mitä he tahtovat työllään saavuttaa ja mitkä ovat tutkijan arjessa hienoimpia hetkiä.
Johtotähtenä parempi hoito potilaille
Yksi apurahansaajista on Sini Keskinen, joka tekee Turun yliopistoon väitöskirjaa perinnöllisestä haimasyöpäalttiudesta. Keskinen tutkii syövälle altistavia geneettisiä tekijöitä, sairauden ilmenemistä ja esiintyvyyttä sekä nykyisten seurantakäytäntöjen tehokkuutta.
”Ensisijainen tavoite on parantaa potilaiden ennustetta löytämällä haimasyöpä varhaisessa vaiheessa”, Keskinen kertoo.
Lääketieteen tohtori Pilvi Laurikka puolestaan tarkastelee Tampereen yliopistossa kollegoidensa kanssa sellaisten keliakiapotilaiden pitkäaikaisterveyttä, joilta sairaus on löydetty oireettomana seulonnan avulla. Toiveissa on ymmärtää paremmin, koska ja keneltä keliakiaa kannattaisi seuloa.
”Lisäksi tavoitteena on alkavaa keliakiaa tutkimalla lisätä ymmärrystä autoimmuunisairauksien syntymekanismeista”, Laurikka kertoo.
Oulun yliopiston tutkijatohtori Jere Huovinen taas etsii apurahan turvin uusia ratkaisuja niveltulehdusten hoitoon. Hän hyödyntää työssään solu- ja eläinmalleja – juuri nyt testauksessa on uusi menetelmä nivelnesteen tulehdusvasteiden tutkimiseen.
”Tarkoitus on mahdollistaa tulevaisuudessa potilaille tehokkaampia ja turvallisempia hoitovaihtoehtoja nivelsairauksiin”, Huovinen tiivistää.
Uudet löydöt ja yhteistyö palkitsevat
Tutkijoita ajaa eteenpäin palo ymmärtää uusia ilmiöitä ja auttaa potilaita.
”Tutkimustyössä innostavinta on uuden tiedon tai ratkaisun löytyminen, kun pitkän laboratorio- tai solukokeen jälkeen saa tulokset nähtäväksi, ja toisinaan ne ovat rohkaisevia”, Huovinen kiteyttää.
Laurikka taas on oivaltanut, että vaikka keliakia on lääkärin näkökulmasta hoidoltaan melko suoraviivainen sairaus, se avaa mielenkiintoisen ikkunan ihmisen immuunijärjestelmän toimintaan. Keliakian tutkiminen kytkeytyykin kysymykseen, voitaisiinko autoimmuunisairauksien puhkeamista tulevaisuudessa viivyttää tai jopa ehkäistä.
”Se on innostava ajatus, ja sillä olisi iso vaikutus monen ihmisen elämänlaatuun”, Laurikka pohtii.
Hienoja hetkiä tarjoaa myös yhteistyö kollegoiden kanssa. Keskinen johtaa Suomessa ja Pohjoismaissa perinnöllisen haimasyöpäalttiuden konsortioita, joissa tutkijat toteuttavat yhteisiä projekteja. Selvää on, että tiedettä ei voi viedä eteenpäin pelkästään yhden sairaalan tai maan voimin.
”Meidän tulee tehdä yhteistyötä muiden asiantuntijoiden kanssa ja olla valmiita kehittämään toimintaamme jatkuvasti.”
Säätiörahoitus antaa tutkijalle aikaa
Kaikki kolme lääkäritutkijaa ovat saaneet Suomen Lääketieteen Säätiöltä useiden kuukausien tutkimusapurahan. Laurikalle säätiörahoitus on tärkeää, koska se mahdollistaa välillä kliinisestä työstä irrottautumisen.
”Teen tavanomaisesti kokopäiväistä lääkärin työtä julkisessa terveydenhuollossa, ja minulla on pienet lapset kotona. Tällaisessa elämäntilanteessa mahdollisuus tutkimisvapaiden pitämiseen on hyvin olennaista tutkimustyön etenemisen kannalta”, hän toteaa.
Myös Keskiselle apurahan tarjoama työrauha on tärkeää. Hän kokee, että sen turvin tutkimusta pystyy edistämään mielekkäästi ja tehokkaasti.
”Nykyisen apurahani avulla saan viimeisteltyä ja lähetettyä kansainväliseen lehteen kaksi väitöskirjani osatyötä perinnöllisestä haimasyöpäalttiudesta.”
Huoviselle säätiörahoituksella puolestaan on ollut merkittävä rooli tieteellisen uran taitekohdassa.
”Apuraha on mahdollistanut minulle tutkimusuran jatkamisen väitöskirjan jälkeen”, hän kertoo.
Lisää säätiöpäivän tarinoita löydät somesta!
#säätiötekoja #säätiöpäivä #stiftelseverk #stiftelsedagen #October1Europe