Tutkimuksesta selkeästi -blogissa lääketieteen tutkijat avaavat näkökulmia lääketieteellisen tutkimuksen merkitykseen ja tutkimustyön arkeen. Blogisarja on osa tutkitun tiedon teemavuotta.
Antibioottien epätarkoituksenmukainen käyttö lisää niille vastustuskykyisiä bakteerikantoja ja pahimmillaan näiden arvokkaiden lääkkeiden teho voidaan menettää. Monimutkaisen ilmiön ymmärtäminen on tärkeää, mutta merkittäviä terveyshyötyjä voidaan saavuttaa myös aivan arkipäiväisen toiminnan kautta
Vuonna 1929 Sir Alexander Flemingin viljelymaljalle päässyt Penicillium notatum -home esti ympäröivien stafylokokkibakteerien kasvun – tämä onnekas sattuma johti sittemmin penisilliini-antibiootin kehittämiseen. Mikrobien löytäminen oli opettanut, etteivät infektiot johtuneetkaan esimerkiksi miasmaksi kutsutusta pahasta ilmasta vaan mikroskooppisista eliöistä. Antibiooteista lääkärit saivat tehokkaan ja yksinkertaisen keinon parantaa näitä aiemmin jopa kuolemaan johtavia tauteja.
Nykyisin keuhkokuumeiden, virtsatieinfektioiden ja jopa umpilisäkkeen tulehduksen lääkehoito on tehokasta ja turvallista. Antibioottien turvin voidaan toteuttaa esimerkiksi kehittyneitä syövän hoitoja ja nykyaikaista tekonivelkirurgiaa – niiden hyödyt lääketieteelle ovat siis kiistattomat.
Näkymättömiä uhkia ja tuntemattomia ystäviä
Ennen mikrobien löytymistä hygienia- ja kansanterveystyö oli pontevaa, mutta kohdistumatonta. Vaikka sairauksien ehkäisemisen hyödyt ymmärrettiin, tautien syntymekanismeja ei tunnettu eikä epätodennäköisiäkään selityksiä voitu siksi poissulkea. Taudinaiheuttajien ajateltiin vaanivan mahdollisesti kaikkialla, joten välttämistoimien toteuttaminen edellytti jatkuvaa ja laaja-alaista huolissaan olemista.
Bakteereista saatiin konkreettinen vihollinen terveydestä käytävän sodan vastapuoleksi. Asetelmasta tulee kuitenkin helposti yksinkertaistava ja vaarallinen: harmittomaksi miellettyjä lääkkeitä käytetään välillä hatarin perustein. Olemme niin tottuneet ajattelemaan mikrobeja ensisijaisesti taudinaiheuttajina, että harkitsemattomaan antibioottien käyttöön liittyvät haitat saattavat unohtua. Antibiootit kuitenkin tappavat tautia aiheuttavien bakteerien lisäksi niitä, jotka ovat meille harmittomia tai peräti hyödyllisiä.
Kun puhutaan antibioottiresistenssin aiheuttamasta uhkasta ja tappajabakteereista, on ehkä helppo asettua entistä voimakkaampien lääkehoitojen kannalle. Kuitenkin ymmärrys ihmisen ja mikrobien vuorovaikutussuhteiden moninaisuudesta lisääntyy nopeasti ja etenkin suoliston mikrobit ovat kiivaan tutkimuksen kohteena. Antibiootteja tulisi käyttää harkiten, koska niiden vaikutus ei rajaudu vain hoidon kohteena olevaan ongelmaan. Toisinaan niihin liittyvät haitat saattavat ilmetä vasta vuosien päästä: mikrobiston koostumus ja sen muutokset on yhdistetty moniin pitkäaikaissairauksiin ja terveysongelmiin, kuten astmaan, diabetekseen, lihavuuteen ja Parkinsonin tautiin.
Yliampuvien hoitojen teho ei parane, mutta ongelmat lisääntyvät
Bakteerit ovat luonnostaan taitavia jakamaan geneettistä ainesta ja kilpailuetua antavat ominaisuudet leviävät nopeasti. Antibioottien epätarkoituksenmukainen käyttö suosii antibiooteille vastustuskykyisiä bakteerikantoja ja edistää resistenssiä antavien ominaisuuksien leviämistä. Kun nämä antibioottiresistentit bakteerikannat yleistyvät, tavallisten infektioiden hoitaminen käy yhä vaikeammaksi. Lisäksi infektioita aiheuttavat yleisesti myös virukset, joihin antibiootit eivät muutenkaan tehoa. Jotta antibiootit säilyttäisivät tehonsa, niitä tulisi käyttää harkiten ja oikeista syistä.
On tärkeä muistaa, että pelkkä bakteerin löytyminen ei välttämättä kerro paljoakaan sen vaikutuksista kulloisessakin tilanteessa. Yhä tarkemmilla tutkimusmenetelmillä mikrobeja on löydetty aiemmin steriileiksi luulluista paikoista, kuten selkäydinnesteestä ja lapsivedestä. Streptokokit ovat tavallisia bakteereja iholla ja nielussa: ne voivat aiheuttaa esimerkiksi nielu- tai keuhkotulehduksen, mutta usein niiden läsnäolo ei aiheuta mitään ongelmia. Kolibakteeri saa väärään paikkaan päädyttyään aikaan virtsatieinfektioita, mutta suolistosta se löytyy meiltä kaikilta. Mikrobiologisen tiedon lisääntyminen ja kehittyvä teknologia ei siis sellaisenaan tarjoa yksinkertaisia vastauksia.
Usein taudin aiheuttajaa ei tarkalleen tiedetä varsinkaan hoidon alussa. Infektioiden hoitosuositukset perustuvat laajaan, epidemiologiseen tutkimustietoon ja kannustavat hoidon suuntaamiseen todennäköisimpien taudinaiheuttajien mukaan. Suomessa käytetään penisilliinin sijaan turhan usein muita, laajakirjoisempia antibiootteja esimerkiksi ruusuinfektion ja angiinan hoidossa, vaikka penisilliini tehoaa näihin hyvin. Laajakirjoisemmat antibiootit eivät tällöin nitistä taudinaiheuttajia yhtään enempää, mutta niihin liittyy suurempia riskejä hoidon pitkittymisestä, lääkehaitoista, kustannusten kasvusta ja vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittymisestä.
Arkisen ymmärryksen ja toimintatapojen vaikutukset ulottuvat laajalle
Koronapandemia on tehnyt näkyväksi sen, miten monimutkaisia sosiaalisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia rakenteita näennäisen yksinkertaiseen tarttuvien tautien ongelmaan sisältyy. Toisaalta on myös nähty, että arkisilla valinnoilla ja lääkkeettömillä keinoilla on todella merkitystä: koronapandemian hillitsemiseksi käytetyt lääkkeettömät keinot ovat merkittävästi vähentäneet myös useiden tuttujen hengitystieinfektioiden aiheuttamaa sairastavuutta. Tuberkuloosia ja kausi-influenssaa on Suomessa todettu kuluvana talvena ennätyksellisen vähän ja vakavat pneumokokin aiheuttamat keuhkokuumeet ovat selvästi vähentyneet.
Antibioottiresistenssin merkitys ja mekanismit näyttävät erilaisilta eri tilanteissa ja keskusteluissa. Vaikka kansainvälisesti arvioiden Suomessa bakteerien resistenssitilanne on vielä verrattain hyvä, silmien ummistaminen ei ole kestävä ratkaisu. Katastrofipuhe tekee jo ennalta tyhjäksi parempaan pyrkivät yritykset. Monimutkaista, globaalia tilannetta voidaan parhaiten hoitaa tiedolla ja toiminnalla, ei uhkakuvia maalailemalla ja paniikilla.
Käsienpesua tehostamalla ja maskeja käyttämällä voidaan välttyä monilta tartunnoilta – toisin kuin bakteeritauteihin tarkoitetut antibiootit, nämä keinot vaikuttavat myös virusten aiheuttamiin infektioihin. Arkista käyttäytymistä ja ajattelua muuttamalla voidaankin välttyä monilta tarpeettomilta lääkekuureilta. Ellei flunssassa ei tarvitse raahautua työpaikalle, paine käyttää antibiootteja varmuuden vuoksi saattaa pienentyä. Kun ymmärretään erilaisia syitä hoitosuosituksista poikkeavien ratkaisujen taustalla, voidaan löytää myös uusia, joustavampia tapoja suhtautua näkymättömiin naapureihimme.
Lähteet:
- Broom, Alex et al. 2017. ‘Myth, Manners, and Medical Ritual: Defensive Medicine and the Fetish of Antibiotics’. Qualitative Health Research 27(13): 1994–2005.
- Brown, Nik, and Sarah Nettleton. 2017. ‘Bugs in the Blog: Immunitary Moralism in Antimicrobial Resistance (AMR)’. Social Theory & Health 15(3): 302–22.
- Driessche, Koen Vanden et al. 2021. ‘Face Masks in the Post-COVID-19 Era: A Silver Lining for the Damaged Tuberculosis Public Health Response?’ The Lancet Respiratory Medicine: S2213260021000205.
- Huovinen, Pentti. 2013. ‘Bakteeriston merkitys terveydelle avautuu vähitellen’. Suomen Lääkärilehti 68(9): 655–60.
- Lehtonen, Turo-Kimmo. 1998. ‘Bakteerit ja henkisten ruttotautien siemenet. Puhdas elämä suomalaisessa terveysvalistuksessa 1890-Luvulla.’ Teoksessa Terveyden lähteillä: länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa, eds. Timo Joutsivuo and Heikki Mikkeli. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura SHS, 205–52.
- Maunuksela, Tommi, Pentti Huovinen, and Jaana Vuopio. 2015. ‘Suomessa käytetään Pohjoismaista eniten mikrobilääkkeitä avohoidossa’. Suomen Lääkärilehti 70(36): 2259–63.
- Nerlich, Brigitte, and Richard James. 2009. ‘“The Post-Antibiotic Apocalypse” and the “War on Superbugs”: Catastrophe Discourse in Microbiology, Its Rhetorical Form and Political Function’. Public Understanding of Science 18(5): 574–90.
- ‘Pneumokokkitaudit vähenivät koronan aikana’. Lääkärilehti.fi. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/pneumokokkitaudit-vahenivat-koronan-aikana (January 29, 2021).
- Sirkeoja, Simo, Reetta Huttunen, Laura Korhonen, and Jaana Syrjänen. 2020. ‘Onko potilaallasi penisilliiniallergia ?’ Lääkärilehti 75(9): 539–45.
- Ventola, C Lee. 2015a. ‘The Antibiotic Resistance Crisis: Part 1: Causes and Threats.’ P & T: A peer-reviewed journal for formulary management (2015) 40(4): 277–83.
- ———. 2015b. ‘The Antibiotic Resistance Crisis: Part 2: Management Strategies and New Agents.’ P & T: a peer-reviewed journal for formulary management 40(5): 344–52.
- Wallinga, D., G. Rayner, and T. Lang. 2015. ‘Antimicrobial Resistance and Biological Governance: Explanations for Policy Failure’. Public Health 129(10): 1314–25.