Vaikka koronapandemia on nostanut esiin lääketieteellisen tutkimuksen merkityksen, tutkimustyöstä kiinnostuneen lääkärin tiellä on monenlaisia esteitä. Tämän paljastuu Suomen Lääketieteen Säätiön kyselystä.
Suurin ongelma näyttäisi olevan ajanpuute. Sen mainitsi 70 prosenttia säätiön kyselyyn vastanneista tutkimustyötä tekevistä lääkäreistä. Moni kertoi, että tutkimusvapaan saaminen ja tutkimuksen yhteensovittaminen muuhun työhön on vaikeaa.
Vaikka olisi rahoituskin valmiina, ajan saaminen tutkimukselle ei ole itsestään selvää. Osa kertoi työnantajien ja työyhteisön suhtautuvan kielteisesti tutkimusvapaisiin. Voi myös käydä siten, että vapaita saa niin lyhyissä pätkissä, että tutkimustyöhön keskittymisestä tulee vaikeaa. Toisaalta paineita lääkäritutkijalle aiheuttaa, että oman kliinisen työn vähentäminen voi käytännössä tarkoittaa kollegoiden työkuorman lisääntymistä. Tilanne näyttäisi vastausten perusteella olevan erityisen vaikea perusterveydenhuollossa.
Tutkimusta tekevät maksavat sen omasta selkänahastaan.
Yksi vastaajista kiteytti tilanteen siten, etteivät työympäristöt muualla kuin yliopistosairaaloissa kannusta tekemään tutkimusta ja käytännössä tutkimusta tekevät maksavat sen omasta selkänahastaan. Moni lääkäri tekeekin tutkimusta vapaa-ajalla, iltaisin ja viikonloppuisin.
Suomen Lääketieteen Säätiön kyselyyn vastasi 632 lääkäriä ja lääkäriksi opiskelevaa, jotka hakivat säätiöltä tutkimusapurahaa toukokuussa 2021. Vastaajat saivat vastauksissaan vapaasti kertoa, mitkä asiat kokivat suurimmiksi haasteiksi lääkäritutkijan uralla.
Tutkimusta pidetään vapaa-ajan puuhasteluna
Ajanpuutteen ohella noin 40 prosenttia vastanneista lääkäreistä kertoi rahoitukseen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyvistä haasteista. Valtio on vähentänyt viime vuosina huomattavasti kliinisen tutkimuksen rahoitusta. Monet tarjolla olevista rahoituksista ovat pieniä ja lyhytaikaisia, jolloin pitkäjänteinen tutkimustyön suunnittelu ja tekeminen on hankalaa. Rahoituksen löytäminen tutkimusryhmän perustamiseen on jatkuvasti vaikeutunut. Aika kuluu apurahoja hakiessa.
Lääkäritutkijan näkökulmasta on hankalaa myös se, että tutkijana tulot jäävät usein pienemmiksi kuin kliinistä työtä tehdessä. Koska monilla nuorilla lääkäreillä on harteillaan opinto- ja asuntolainoja, saattavat taloudelliset realiteetit sanella ajankäyttöä. Vakansseja, joissa tutkimus olisi osa palkkatyötä, kaivattaisiin lisää. Lisäksi tarvittaisiin riittävän suuria ja pitkäaikaisia apurahoja.
Palautuminen jää herkästi liian vähälle, mikä lopulta kostautuu.
Jotkut vastaajista toivat esiin, että lääkärimaailmassa tutkimuksen tekemiseen suhtaudutaan usein vapaa-ajan puuhasteluna, kutsumuksena ja elämäntapana, toisin kuin muilla aloilla. Tämän vuoksi yleinen asenne usein on, että tutkimus tulee tehdä oman kokopäivätyön ohella.
Yhtälön tekee vaikeaksi se, että usein nuoren lääkärin pitäisi samanaikaisesti tehdä sekä tutkimusta, jatko- ja erikoistumisopintoja että kliinistä työtä. Lisäksi samaan aikaan usein on ajankohtaista perheen perustaminen. Moni vastanneista totesikin, että vaarana on uupuminen. Palautuminen jää herkästi liian vähälle, mikä lopulta kostautuu.
Toisiolaki hidastaa ja estää tutkimuksen tekemistä
Lääketieteen Säätiön kysely paljasti, että raskas ja jatkuvasti lisääntyvä sääntely ovat iso uhka lääketieteen tutkimukselle. Useampi kuin joka kymmenes vastaaja mainitsi tutkimusolosuhteisiin ja byrokratiaan liittyvät haasteet. Esiin nousi etenkin hallituksen vuonna 2019 säätämä toisiolaki (Laki 552/2019), joka vastaajien mukaan vaikeuttaa merkittävästi rekisteripohjaisten tutkimusten tekemistä. Tutkijoiden pitää hakea sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomaiselta Findatalta luvat tietojen käyttöön, mikä on käytännössä muodostunut hidasteeksi — tai suorastaan esteeksi.
Muut huolet ovat jääneet sivuun, kun toisiolaki ja Findata tulivat kuvioihin.
Yksi vastaajista totesi, että uudistus on tuhonnut mahdollisuuden monen eri sairaalan yhteiseen taannehtivaan tutkimukseen. Toinen kuvasi tilannetta siten, että kaikki muut huolet ovat jääneet sivuun sen jälkeen kun toisiolaki ja Findata tulivat kuvioihin. Hänen omalla kohdallaan uudistus oli hankaloittanut tutkimuksen toteutusta venyttämällä 2-3 kuukauden käsittelyajan 12 kuukauteen.
Myös tietojen saamiseen liittyvät kustannukset ovat kasvaneet. Yksi vastanneista kertoi odottaneensa Findatasta kahdeksan kuukautta lupaa ja tietoja, joiden saamiseen olisi aiemmin mennyt pari kuukautta. Hän arvioi, että tietojen saaminen tulee maksamaan vähintään 10 000 euroa aiemman alle 500 euron sijaan. Koska tutkimuksen oheiskuluihin apurahoja on niukasti saatavilla, tämä vaikeuttaa tutkimusten tekemistä.
Teksti: Mari Heikkilä
OTTEITA VASTAAJIEN KOMMENTEISTA:
”Tutkimusvapaiden järjestäminen on haastavaa, koska päivätöistä sairaalassa ei oikein voisi olla pois resurssien vähyyden vuoksi. Ja toisaalta palkattomia vapaita tai unettomia tutkimukseen käytettyjä öitäkään ei voi tehdä määräänsä enempää.”
”Välillä tuntuu siltä, että nuoren tutkijan odotetaan suurin piirtein goodwillinä tekevän aamusta iltaan tutkimushommia – ihan siis ilmaiseksi.”
”Nyt monella lääkärillä tutkiminen painottuu iltaan, sillä kliinistä työtä halutaan myös tehdä. Tämä tietenkin hidastaa tutkimuksen kulkua. Olisi hienoa, mikäli useampi työnantaja pystyisi tarjoamaan palkattua tutkimustyötä esim 1-4pv/kk.”
”Herkästi kynttilää tulee polttaneeksi molemmista päistä, mikä lopulta kostautuu uupumisena.”
”Osa lääkäreistä ei halua siirtyä tutkijan palkkaluokkaan mutta uskallan väittää, että suurin osa ei tee tutkimusta täysipäiväisesti, koska kulttuuri ei tue sellaista ajatusmallia.”
”Kliiniseen lääketutkimukseen tarvita lupa vähintään viidestä eri paikasta, nämä lupahakemukset on ketjutettava eli niitä ei voi hakea yhtaikaa, lisäksi jokainen hakemus vaatii liitteeksi noin 15 liitettä jotka ovat joka hakemuksessa erilaiset.”
”Miten pärjäämme jatkossa kun kulut nousevat holtittomasti Findatan myötä.”
Lähde: Suomen Lääketieteen säätiön kysely apurahanhakijoille toukokuussa 2021