Suomi on kansainvälisesti kärkisijoilla, kun vertaillaan, miten moni syöpädiagnoosin saanut on elossa vielä viiden vuoden kuluttua. Miesten yleisin syöpä on eturauhassyöpä, jonka ennuste on viime vuosina selvästi parantunut.
”Tietoisuus on lisääntynyt. Miehet osaavat hakeutua lääkäriin ja tauti löytyy usein varhemmassa vaiheessa. Ei käy enää yhtä usein niin, että syöpä löytyy vasta selkäkivun vuoksi siinä vaiheessa, kun se on jo edennyt luustoon”, kertoo LL, sädehoidon erikoislääkäri Kristiina Vuolukka.
Paikallista eturauhassyöpää sairastavista vain harva kuolee siihen.
Sairauden löytämistä on helpottanut, että 2000-luvun alussa PSA-mittaus tuli helposti saataville. Viime vuosina käyttöön on tullut uusia, toisen polven hormonilääkkeitä, joiden ansiosta myös levinnyttä eturauhassyöpää pystytään hoitamaan paremmin.
Teknisen kehityksen ansiosta eturauhassyövän sädehoito on nykyisin yhä tarkempaa. KYSissä otettiin vuonna 2012 käyttöön robottisädehoitolaite, jollaista ei ole missään muualla Pohjoismaissa. Robotin etuna on, että sillä voidaan hoidon aikana samanaikaisesti kuvantaa kohdetta. Hoidon kohdentaminen on hyvin tarkkaa ja siten voidaan antaa isompia kerta-annoksia. Lisäksi voidaan entistä paremmin välttää hoitojakson aikana ja pian sen jälkeen ilmaantuvia akuutteja haittoja. Samalla pyritään välttämään myös virtsankulun ja peräsuolen myöhäishaittoja.
”Monissa tapauksissa eturauhassyövän ennuste on niin hyvä, että miehet elävät sädehoidon jälkeen toistakymmentä vuotta. Paikallista eturauhassyöpää sairastavista vain harva kuolee siihen. Tilanteessa, jossa taudin ennuste on näin hyvä, hoidon aiheuttamat haitat eivät saisi pitkässä juoksussa olla suuremmat kuin hyöty. ”
Potilaalle vaivattomampi vaihtoehto
Vuolukka on tutkinut väitöstyössään, millaisia hoitotuloksia saadaan paikallisen eturauhassyövän robottisädehoitolaitteella stereotaktisella sädehoidolla. Eturauhassyövässä perinteinen sädehoito kestää lähes kaksi kuukautta ja potilaan pitää käydä sairaalassa joka arkipäivä. Tämä on rasittavaa ja hankalaa etenkin, jos matka hoitoa antavaan yksikköön on pitkä tai potilas on vielä työelämässä.
”Robottisädehoitolaitteella käyntikertoja tarvitaan vain viisi, mikä lyhentää hoitojakson kokonaiskestoa huomattavasti ja helpottaa sen järjestämistä”, Vuolukka kertoo.
Robottisädehoitolaitteella käyntikertoja tarvitaan vain viisi.
Kuopiossa vuosina 2012-2015 hoidettujen potilaiden kohortissa hoitotulokset vaikuttavat vähintään yhtä hyviltä kuin perinteisillä sädehoitomenetelmillä.
Vuolukalle on ollut tutkimuksesta suoraan käytännön hyötyä, sillä hän työskentelee sädehoitolääkärinä ja tekee kliinistä potilastyötä. Hän on itse hoitanut ison osan tutkimukseen osallistuneista potilaista.
”Olin työskennellyt sädehoitoyksikössä erikoistuvana lääkärinä vuoden verran, kun CyperKnife-robottisädehoitolaite tuli Kuopioon. Se synnytti aikamoisen hypen, mutta tutkimustuloksia stereotaktisen sädehoidon tehosta eturauhassyövän hoidossa oli vielä vähän. Näin tilaisuuteni tulleen. Tutkimusaihe tuntui heti omalta.”
Ei tutkimusta vain tutkimuksen tekemisen vuoksi
Vuolukka sai kokemusta tutkimustyöstä jo opiskeluaikana, kun pääsi kesätöihin tutkimusapulaiseksi silloiselle Kansanterveyslaitokselle. Tutkimusprojekti liittyi pneumokokkirokotteeseen. Käytännössä Vuolukan tehtävänä oli pipetoida räkänäytteitä.
Tehtävänä oli pipetoida räkänäytteitä.
”Totesin, että meneehän se kesä näinkin. Päätin jo silloin, että en ryhdy tekemään tutkimusta vain tutkimuksen tekemisen vuoksi. Tutkimus on yksinäistä puuhaa ja sitä pitää usein tehdä ilman rahoitusta vapaa-ajalla. Täytyy olla palo, että sitä jaksaa. ”
Vuolukan mukaan nuoren tutkijan kohdalla tutkimuksen aloittaminen on aina iso haaste.
“Tyypillisesti täytyy olla ainakin yksi julkaisu ennen kuin saa pienintäkään henkilökohtaista rahoitusta. On kuitenkin tehtävä valtava työmäärä, ennen kuin saa sen ensimmäisen julkaisun ulos.”
Vuolukalle innostus tutkimukseen heräsi käytännön lääkärintyön kautta. Nyt väitöskirja on loppusuoralla ja tulevaisuudessakin tutkimustyö jatkuu eri projektien puitteissa.
On tärkeää, että tutkimustyöhön on jatkossakin tarjolla alkuvaiheen rahoitusta.
Vuolukan mukaan on tärkeää, että tutkimustyöhön on jatkossakin tarjolla alkuvaiheen rahoitusta, jota muun muassa Suomen Lääketieteen säätiö tarjoaa. Ilman sitä monen haaveet tutkimuksen aloittamisesta hautautuvat kiireisen arjen keskelle.
Teksti: Mari Heikkilä
Kristiina Vuolukka
Sai Suomen Lääketieteen säätiön Eka-apurahan marraskuussa 2019 ja viimeistelee väitöskirjaansa (Targetet Radiotherapies in Localized Prostate Cancer) Itä-Suomen yliopistossa.
Työ: erikoislääkärinä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja osastonylilääkärinä Keski-Suomen Keskussairaalassa.
Koulutus: LL 2005, Oulun yliopisto, erikoislääkäri 2013, Itä-Suomen yliopisto.
Harrastukset: neulominen, lukeminen, mökkeily ja maastopyöräily