Jo alkuvuonna 2020 havaittiin Kiinassa, että vaikean koronavirustaudin saaneilla ihmisillä veressä kiertävien valkosolujen määrä oli vähäinen. Vaikka lymfopeniaa eli imusolujen niukkuutta esiintyy myös muissa virusinfektioissa, vakavasti sairastuneilla COVID-19-potilailla valkosolujen määrä suorastaan romahti ja tila kesti pitkään.
”Kukaan ei oikein tiedä, mistä valkosolujen vähäisyys COVID-19-potilailla johtuu. Se on hankala ilmiö, sillä T-imusolut ovat juuri niitä, joiden pitäisi nitistää virustartunnan saaneet solut pois.”
T-imusolut ovat juuri niitä, joiden pitäisi nitistää virustartunnan saaneet solut pois.
Normaalisti infektion aikana T-imusoluja tuotetaan nopealla tahdilla lisää, sillä niiden avulla pyritään saamaan tauti kuriin. Toisaalta tiedetään, että sukulaisvirus SARS voi infektoida suoraan imusoluja. On mahdollista, että tämä selittää imusolujen puutteen myös COVID-19-viruksen kohdalla — valkosolut joutuvat itse viruksen kynsiin.
”Todennäköisesti taustalla on kuitenkin monimutkaisempikin juttu. Näitä mekanismeja pyrimme nyt selvittämään”, Kekäläinen kertoo.
Valkosolujen puutteen ymmärtäminen on tärkeää rokottamisen kannalta
Valkosolujen vähenemisen syiden ymmärtäminen on tärkeää myös rokottamisen kannalta.
Esimerkiksi tuhkarokko pystyy infektoimaan ja tuhoamaan B-valkosoluja, jotka auttavat elimistöä muistamaan taudinaiheuttajat. Se voi johtaa siihen, että immunologinen muisti osin tuhoutuu. Tällöin ihminen voi sairastua uudelleen tartuntatauteihin, jotka on jo aiemmin sairastanut tai saanut niihin immuunisuojan rokotuksen kautta.
Vielä ei tiedetä, tuhoaako korona myös immunologista muistia.
”Koronasta ei vielä tiedetä, voiko se aiheuttaa tällaista immunologista muistinmenetystä. Toivottavasti näin ei ole, mutta jos on, toipuneiden rokotesuojaa ehkä tulisi tehostaa normaalia laajemmin.”
Koronaan liittyvä disinformaatio huolettaa
Vaikka koronarokote saadaan todennäköisesti ensi vuonna käyttöön, vielä ei ole varmaa, millä aikataululla sekä miten nopeasti ja tehokkaasti se estää taudin leviämisen. Ei myöskään tiedetä, miten kauan rokotteiden teho säilyy. Eli vielä ei pitäisi heittää pyyhettä kehään.
”Nyt todella testataan sitä jaksamista, mikä väestöllä on.”
Kekäläisen mukaan välillä näyttäisi nyt unohtuvan, mikä viruksen torjunnassa on tärkeintä. Vaikka hän itse on ollut mukana koronavirustestien kehittämisessä ja näkee, että testaaminen ja jäljittäminen on oleellista, se ei ole mikään taikakeino.
”Emme voi testata tietämme ulos tästä pandemiasta. Yksilön valinnat ovat ratkaisevia. Pitäisi jaksaa pitää etäisyyttä ja välttää massatapahtumia.”
Vielä ei pitäisi heittää pyyhettä kehään.
Kekäläinen on tutkijana huolissaan disinformaatiosta, jota esiintyy jopa terveydenhuollon henkilökunnan parissa. Se heijastanee uupumusta koronapandemiaan.
”Tartutaan oljenkorsiin, yritetään uskotella, että ei tämä ole niin paha tai politisoidaan asioita.”
Kekäläinen on pyrkinyt osallistumaan keskusteluun Twitterissä ja muistuttamaan, mitä tiede tietää ja mitä ei.
”Tämä on liikkuva maali, koko ajan tieto kasvaa.”
Tuntui heti omalta tutkimusaiheelta
Kekäläinen ilmoitti jo 5-vuotiaana vanhemmilleen, että hänestä tulee lääkäri ja tutkija. Päätös piti. Aiemmin hän on tutkinut autoimmuunisairauksien syntymekanismeja, mihin niin ikään virukset liittyvät kiinteästi. Esimerkiksi enteroviruksen epäillään vaikuttavan tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen.
Kun koronavirus iski, hän Kekäläinen tutkimusaiheen heti omakseen. Hän on immunologi ja erikoistuu parhaillaan myös kliiniseen mikrobiologiaan. Pandemian alkaessa hän oli töissä Huslabissa, osallistui diagnostiikan kehittämiseen, luki paljon kirjallisuutta ja jutteli infektiolääkäreiden kanssa.
”Sain idean, että voisin tutkia vaikeisiin koronavirustapauksiin liittyvää lymfopeniaa, enkä päässyt ajatuksesta eroon. Onneksi sain rahoitusta projektilleni.”
Teksti: Mari Heikkilä
Kuva: Joel Grandell
Eliisa Kekäläinen
Sai säätiön Tulevaisuuden Uhat -apurahan marraskuussa 2020.
Työ: Suomen Akatemian kliininen tutkija ja tutkimusryhmän johtaja Translationaalisen immunologian tutkimusohjelmassa Helsingin yliopistossa. Kliiniseen mikrobiologiaan erikoistuva lääkäri HUSLABissa.
Koulutus: LT 2011 ja immunologian dosentti 2017, Helsingin yliopisto.
Harrastukset: vesijuoksu, kirppikset, somessa enemmän tai vähemmän asiallisen huumorin seuraaminen ja jakaminen (Twitter @lettipitko).