Tutkijat kertovat | 03/03/2016

Eroon turhista eturauhassyöpähoidoista

LT, dosentti Tuomas Mirtti etsii tutkimuksessaan uusia keinoja erottaa aggressiiviset syövät niistä, jotka eivät hoitoa kaipaa. Nykyisellään turhat eturauhassyövän hoidot kuormittavat terveydenhuoltoa ja potilasta.

Milloin eturauhassyöpä on nopeasti etenevä ja tarvitaan kiireesti tehokasta hoitoa? Entä milloin lääkärin kannattaa tyytyä seuraamaan tilannetta? Näihin kysymyksiin etsii tutkimuksessaan vastauksia LT Tuomas Mirtti, joka sai marraskuussa säätiön kolmivuotisen tutkimusryhmän perustajan apurahan.

Vastausten löytäminen on tärkeää, sillä eturauhassyöpää sairastavien määrä kasvaa nopeasti, kun väestö ikääntyy. Suurimmalla osalla yli 60-vuotiaista miehistä on jo eturauhassyöpä tai sen esiasteista mikroskooppitasolla, mutta ne eivät koskaan tule aiheuttamaan miehelle haittaa.

– Osassa tapauksista muutokset ovat kilttejä, eikä niitä tulisi ehkä edes kutsua syöväksi. Keskiluokassa ovat kohtalaisesti erilaistuneet syövät, joista ei tiedetä, mitkä ovat aggressiivisia ja mitkä eivät. Ne ovat meidän tärkein tutkimuskohteemme. Sitten on syöpiä, joista näkee heti, että kyse on aggressiivisesta, nopeasti hoitoa vaativasta syövästä, Mirtti selittää.

Mirtti työskentelee patologian erikoislääkärinä HusLabissa ja analysoi syövistä otettuja biopsianäytteitä ja isompia leikkausnäytteitä. Patologit luokittelevat syövät niin sanotulla Gleason-asteikolla (2-10), jossa ärhäkästi käyttäytyvät syövät saavat korkeimmat pisteet. Pitkälti tämän arvion perusteella tehdään päätös siitä, miten eturauhassyöpää lähdetään hoitamaan.

Mirtin mukaan on kuitenkin toisinaan epävarmaa, miten aggressiivisesta kasvaimesta asteikon keskivälillä on kyse. Potilaan etu olisi, että diagnoosi on mahdollisimman varma, sillä eturauhassyövän leikkaushoito, sädehoito, hormonaalinen hoito tai kastraatio voivat aiheuttaa muun muassa erektio- ja virtsanpidätysongelmia.

Ylihoito on yleistä

Mirtti tutkimusryhmineen etsii biomarkkereita eli biologisia merkkiaineita, jotka paljastaisivat ärhäkän syövän. Tyypillisesti tällaiset merkkiaineet ovat aggressiivisesti kasvavien syöpäsolujen tuottamia aineita, esimerkiksi proteiineja, joita terveet solut eivät valmista ainakaan yhtä suurissa määrin. Tutkijat voivat kehittää proteiineille vasta-aineita, jotka sitoutuvat niihin.

Vasta-aineeseen voidaan liittää väriaine, jolloin patologi näkee mikroskooppilasilta värjäytymisen perusteella, miten paljon kyseistä proteiinia on kudosnäytteessä. Tämä kertoo patologille, miten aggressiivisesta taudista on kyse. Mirtin mukaan näköpiirissä on, että tällaisia menetelmiä saadaan käyttöön ehkä jo lähivuosina.

– Tämä on maailmanlaajuisesti kuuma tutkimusaine. Tutkijat etsivät myös merkkiaineita, joilla eturauhassyöpä voitaisiin tunnistaa virtsasta tai verestä. Biopsioiden ottoa pyritään vähentämään ja kohdentamaan, sillä niiden ottamiseen liittyy tulehdusriski.

Käytännössä Mirtti hyödyntää tutkimuksessaan Husissa aiemmin kerättyä laajaa kudosnäytteiden aineistoa, johon liittyen hänellä on tieto siitä, miten tauti eteni ja aiheuttiko se kuoleman. Mirtti kollegoineen analysoi näytteitä mikroskoopilla ja muun muassa kokeilee erilaisilla merkkiaineilla tehtyjä värjäyksiä. Tavoitteena on, että näytteistä löytyisi yhteisiä piirteitä, jotka liittyvät kuolemaan johtaneeseen tautimuotoon.

Mirtin mukaan tarve uusille menetelmille on suuri. Yleisesti käytetty veren PSA-testi voi johtaa turhiin biopsioihin ja ylidiagnostiikkaan, koska se ei ole kovin tarkka eturauhassyövän tunnistamisessa. PSA-testissä analysoitava proteiini ei ole erityisesti syövälle tyypillinen – mittausarvo voi nousta myös esimerkiksi tulehduksessa. Testi onkin hyvä apuneuvo lähinnä syövän hoidon jälkiseurannassa.

– Nykypäivänä on väistämättä ylihoitoa. Ongelmana on, että ei tiedetä riittävän tarkasti, mitkä eturauhassyövistä ovat niitä, jotka eivät tarvitsisi hoitoa.

Sosiaaliset patologit

Mirtti kiinnostui tutkimuksesta toisena opiskeluvuonna Turun yliopistossa. Hän hakeutui tutkijalinjalle ja pääsi kesän ajaksi tekemään tutkimusta eturauhassyöpään liittyen. Syttyi kipinä, joka on säilynyt. Mirtti aloitti tekemään väitöstyötään eturauhassyövän ennustetekijöistä perusopintojensa ohella. Väitöksen jälkeen patologiaan erikoistuminen oli luonnollinen valinta, sillä syöpädiagnostiikka on pitkälti patologien heiniä.

Mirtin mukaan patologin arki ei ole sellaista kuin yleisesti kuvitellaan. Vaikka ison osan ajastaan Mirtti tarkastelee mikroskoopilla kudosnäytteitä ja antaa diagnooseja, on myös paljon potilaiden hoitoon liittyviä yhteiskokouksia. Tutkittavina on monenlaisia näytteitä, eri syövistä keliakiaan ja tulehdustauteihin, joten yhteistyötä on lukuisten alojen lääkärien kanssa. Mielikuva yksinään tutkijankammiossa mikroskopoivasta patologista ei siis päde.

– Sanoisin, että patologi on tyypiltään sosiaalinen lääkäri. Me patologit konsultoimme jatkuvasti toisiamme, kynnys kysyä toiselta on matala. Keskustelemme mikroskooppikuvista ja potilastapauksista yhdessä. Toisaalta teemme erittäin paljon yhteistyötä eri alojen lääkärien kanssa.
Monet mieltävät, että patologin perustyötä ovat ruumiinavaukset, mutta Mirtti tekee niitä melko harvoin. Erikoistumisaikana niitä tehdään enemmän.

Mirtin mukaan syöpien tunnistaminen vaatii erityisosaamista ja kokemusta, joka karttuu ajan myötä. Nykyisin hän osaa jo useimmiten melko nopealla tarkastelulla sanoa, onko kyseessä rauhallinen vai aggressiivisesti etenevä eturauhassyöpä. Ihan hetkessä sitä ei kuitenkaan opi näkemään.

– Tämä on todella visuaalista työtä. Ensin pitää oppia tunnistamaan mikroskooppikuvassa erilaiset normaalit kudosrakenteet, minkä jälkeen opetellaan näkemään tietyt kriittiset muutokset ja poikkeavuudet. Se ei ole ihan helppoa.
Mirtti on huomannut, että työn myötä hänelle on kehittynyt hyvä näkömuisti. Toisaalta työn visuaalisuus saattaa vaikuttaa myös vapaa-ajan kiinnostuksiin – esimerkiksi moni hänen kollegoistaan harrastaa taidemaalausta.

– Itse en ole vielä ehtinyt aloittaa, mutta ehkä se voisi olla tulevaisuuden haave, Mirtti naurahtaa.

Tuomas Mirtti

Sai säätiön kolmivuotisen tutkimusryhmän perustajan apurahan marraskuussa 2015.

Syntynyt 1976 Raisiossa.

LL 2002, LT 2006, Turun yliopisto, patologian erikoislääkäri 2011, dosentuuri 2013, Helsingin yliopisto.

Työskentelee erikoislääkärinä HusLabin patologian osastolla.

Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme lasta.

Harrastaa lenkkeilyä ja hyötyliikuntaa.

Millainen on haaveesi tutkijana?

Toivon, että pystyisin tuomaan potilashoitoon asti menetelmiä, joilla pystytään tarkentamaan eturauhassyövän hoitoa ja vähentämään ylihoitoa. Haaveena on yksilöllisesti tarkemmin suunniteltu hoito.

Mikä on hienointa tutkimustyössä?

Varmaan se, että uusia ideoita tulee paljon joka päivä. Tämä on luovaa työtä ja hyvää vastapainoa rutiineihin. On hienoa päästä ideoimaan ja kokeilemaan kaikenlaista uutta. 

Entä haastavinta?

Vaikeinta on hallita se valtava tiedon määrä, mikä jatkuvasti kertyy. Ja toisaalta pystyä soveltamaan sitä tietoa omaan alaansa.