Geenitieto ei ole taikasana – moni sairaus on sattuman sanelemaa

Pitäisiköhän tehdä geenitesti? Jos vaikka selvittäisi syövän tai Alzheimerin taudin riskin. Tai ehkä voisi lähettää sylkinäytteen ja tilata saman tien koko perimän sekvensoinnin.

Tällaiset ajatukset pyörivät nykyisin monen mielessä. Halvimmat geenitestit maksavat vain joitain kymmeniä euroja. Koko perimänsä saa sekvensoitua noin tuhannella eurolla.

Geenitiedosta on kiinnostunut myös Suomen hallitus. Se on päättänyt perustaa genomikeskuksen. Tavoitteena on varmistaa, että perimästä saatava tieto sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon on kaikkien suomalaisten ulottuvilla.

Mutta mitä hyötyä geenitiedosta oikein on? Antaako se avaimet sairauksien riskien arviointiin, diagnosointiin, hoitoon ja ehkäisyyn?

Geenit eivät kerro paljoakaan

Tukholman Karoliinisen instituutin genetiikan professori Juha Kere hymähtää. Hänen mukaansa geenitiedosta on tullut kummallinen taikasana, jonka pitäisi pelastaa kansanterveys ja lääketiede.

– Vaikka koko kansan perimä sekvensoitaisiin, ei se kansanterveyttä suuresti kohentaisi. Se olisi vain valtavan huonosti käytettyä veronmaksajien rahaa, Kere toteaa.

Keren mukaan monitekijäisissä taudeissa, joihin kuuluvat kaikki kansantaudit, geenien ennustekyky sairastumiseen on erittäin huono. Geenit eivät kerro, kuka saa esimerkiksi sydäninfarktin, astman tai syövän – ne eivät paljasta riskistä paljoakaan.

Usein esitetään kysymys, johtuuko jokin ominaisuus geeneistä vain ympäristöstä. Keren mukaan kysymys on väärä. Tekijöitä ei ole kaksi, vaan kolme: geenit, ympäristö ja sattuma.

– Tämä yksinkertainen ja kauan tunnettu perustieto perinnöllisyydestä on intoilun keskellä unohtunut.

Sattumalla suuri rooli

Kere kertoo esimerkin sattuman vaikutuksesta. Kuvitellaan identtiset kaksoset, joilla on sama perimä ja sama elinympäristö. Molemmilla on tapana ottaa runsaasti aurinkoa. Uimarannalla ollessaan he altistuvat samalla tavoin auringolle. Käy kuitenkin niin, että sattumalta toisella kaksosista yksi fotoni auringon säteilystä osuu pahasti melanosyyttiin ihossa. Syntyy mutaatio, josta lähtee kehittymään melanooma. Toisella kaksosista vastaavaa ei tapahdu.

Sattuma vaikuttaa etenkin syövissä. Suurin osa niistä lähtee kehittymään sattuman vaikutuksesta.
Kerellä on toinenkin esimerkki: Identtiset kaksoset syövät rasvaista ruokaa ja molemmilla on kolesteroli koholla. Tämän vaikutuksesta sepelvaltimoihin alkaa muodostua rasvakertymiä, plakkeja. Kohta, johon plakit verisuonissa muodostuvat, ei määräydy geeneissä eikä johdu ympäristöstä – se on sattumanvaraista.

Myös jatko riippuu sattumasta. Plakkeihin saattaa syntyä tulehdusreaktio. Sen vaikutuksesta jonkin plakin pinta repeää. Kyseiseen kohtaan muodostuu verihiutaleiden vuoksi hyytymä, joka tukkii suonen. Syntyy sydänlihaksen kuolio eli sydäninfarkti.

– Etukäteen ei voi tietää, mikä plakeista repeää ja aiheuttaa tukkeuman. Sitä ei voi säätää syömällä eikä se lue geeneissä. Elimistön sisällä moni muukin asia etenee samalla tavoin sattumanvaraisesti.

Tämä on syy, miksi geenitesteillä voidaan saada korkeintaan heikko aavistus sairastumisriskeistä.

Käytetään silloin, kun on järkevää

Keren mielestä geenitietoa ei ole järkevää lähteä haalimaan summanmutikassa ja haaskata siten terveydenhuollon rahoja. Rahat kannattaa ennemmin käyttää menetelmiin, joista on oikeasti hyötyä.

Ei esimerkiksi sydäninfarktiriskiä kannata ensimmäisenä lähteä katsomaan geeneistä, vaan elintavoista –  ne paljastavat enemmän. Esimerkiksi tupakointi on suurempi riskitekijä kuin geenit.

– Toisaalta kuvantamistutkimukset kehittyvät jatkuvasti. Nykyisin pystytään helposti tekemään magneettikuvaus koko ihmisestä tai jostain elimestä. Esimerkiksi sydämen magneettikuvaus kertoo paljon enemmän infarktiriskistä, kuin mitkään geenit. Se myös paljastaa, missä kohden verisuonissa on plakkeja.

Vaikka Alzheimerin taudin riskigeenin, apoe4:n, esiintymistä voidaan tutkia geenitestillä, lääkärit eivät sitä käytä. Se ei ole tarpeeksi spesifinen – valtaosa niistä, joilla on kyseinen riskigeeni, eivät sairastu.

Keren mukaan lääkärit kyllä hyödyntävät jo nykyisellään geenitestejä, jos se on järkevää. Lähinnä kyse on harvinaisista perinnöllisistä sairauksista, jotka johtuvat yhden geenin virheestä. Niissä geenitesteistä on korvaamaton apu. Tauti saadaan tunnistettua.

Lääketeollisuus hyötyy genomisekvensseistä valitessaan lääkemolekyylejä jatkokehitykseen. Kannattaa valita lääkeaineita, joiden kohdegeenien harvinaisetkin muutokset vaikuttavat paljon ilmiasuun.

Hyödyllinen käyttökohde geenitiedolle on myös lääkehoidon suunnittelussa. Nykyisin on tiedossa jo useita lääkeaineita, joiden teho on huono tai joilla on vakavia sivuvaikutuksia, mikäli ihmisellä on mutaatio tietyissä geeneissä.

– Tällä alalla on tapahtunut paljon kehitystä. Ollaan menossa siihen suuntaan, että tietyn lääkkeen käyttöä suunniteltaessa voidaan tehdä etukäteen geenitesti. Sen avulla voidaan arvioida lääkkeen soveltuvuutta potilaalle.

Lentokenttäelämää

Kere on yksi geenitutkimuksen uranuurtajista. Hän oli aikoinaan perustamassa Suomeen genomitutkimuskeskusta, jonka johtajana toimi 2000-luvun vaihteessa. Hänen tutkimusryhmänsä löysi uusia suomalaisia yhden geenin sairauksia. Lisäksi ryhmä on selvittänyt muun muassa astman, psorin, punahukan ja dysleksian geenitaustaa.

Vuonna 2001 Kere houkuteltiin professoriksi Tukholman Karoliiniseen instituuttiin. Vaikka hän on ollut Ruotsissa jo lähes parikymmentä vuotta, hänellä on säilynyt tutkimusryhmä Helsingin yliopistossa. Hän on myös ollut Suomen Lääketieteen Säätiön hallintoneuvostossa vuosina 2011-2017.

Viime vuosien ajan Kere on tutkimusryhmineen selvitellyt muun muassa, miten varhaisalkion kehitys käynnistyy. Eli mitä tapahtuu hedelmöityksen jälkeen ennen kohtuun kiinnittymistä. Aihetta on aiemmin tutkittu hyvin vähän, sillä siihen ei ole ollut teknisiä mahdollisuuksia.

– Havaitsimme, että kaksi päivää hedelmöittymisestä toiminnassa oli 32 geeniä. Yllättäen seitsemän geeneistä oli sellaisia, joiden ei edes tiedetty olevan geenejä. Ne ovat ”kertakäyttögeenejä”, jotka toimivat ainoastaan tuossa vaiheessa.
Syyskuussa 2016 Kere kutsuttiin professorin virkaan kunnianarvoiseen Lontoon King’s Collegeen. Nyt matkustelua riittää entistäkin enemmän.

– Tutkimustyöni tapahtuu pääasiassa Tukholmassa ja Helsingissä. Tosin tällä hetkellä olen tutkijavierailulla Japanissa, jossa olen työskennellyt viime maaliskuun lopusta lähtien. Olen oppinut, että työtä voi tehdä hyvin myös lentokentillä, Kere naurahtaa.