Lahjoitus on mittaluokaltaan poikkeuksellisen suuri. Suomen Lääketieteen Säätiö myöntää vuosittain tutkimusapurahoja yli kaksi miljoonaa euroa noin 150 tutkijalle. Kauppiloiden lahjoituksen ansiosta voidaan tarjota merkittävästi lisää tukea erityisesti nuorille tutkijoille.
Lahjoituksesta muodostetaan Suomen Lääketieteen Säätiön yhteyteen Leena ja Olavi Kauppilan rahasto, jonka tarkoituksena on tukea ensisijaisesti sairauksien syihin liittyvää lääketieteellistä tutkimustyötä.
“Halusimme, että tällä lahjoituksellamme tuetaan laaja-alaisesti lääketieteen tutkimusta ja sairauksien syiden selvittelyä. Olipa kyseessä minkä tahansa erikoisalan lääkäri, jolla on hyvä tutkimusidea paremman hoidon saavuttamiseksi. Ilman tutkimusta lääketiede ja hoito ei kehity”, Leena Kauppila kertoo.
Kauppilat toivovat, että heidän esimerkkinsä innostaisi myös muita lahjoitukseen kykeneviä tukemaan lääketieteen tutkimusta. Lääketieteestä kiinnostunut pariskunta näkee myös arvon sillä, että he pääsevät omana elinaikanaan seuraamaan rahastonsa kautta tuettavaa tutkimusta.
“Lääketieteen tutkimus on pitkäjänteistä työtä, jossa asiat harvoin tapahtuvat nopeasti. Olemme nyt noin 70-vuotiaita, joten lahjoittamalla nyt ehdimme vielä seuraamaan tutkimusten edistymistä ja lahjoituksen vaikutuksia”, Leena Kauppila iloitsee.
Pitkä ura lääketieteen parissa
Leena Kauppilalla on pitkä ja monipuolinen ura lääketieteen parissa. Hän valmistui lääkäriksi Tampereen yliopistosta, josta tie vei muun muassa Harvardiin tutkijaksi vuosiksi 1992–1997. Merkittävän osan tutkimusurastaan hän keskittyi selän verisuonien tutkimukseen.
”Harvardissa ollessani olin mukana Framingham Heart Studyssa, joka toimi eräänlaisena pohjana Pohjois-Karjala-projektille. Sain siellä käyttööni erinomaisen aineiston, joka oli jäänyt muilta analysoimatta. Aineiston kautta pääsin syventymään alaselän verisuonien tutkimukseen.”
Laadukkaan tutkimusaineiston ohella Kauppila tunnistaa myös tutkimusrahoituksen saamisen yhdeksi tutkijanuran kipukohdaksi.
”Nuorena tutkijana minun oli haastava löytää apurahoja, jotka olisivat sopineet kulloiseenkin ura- ja tutkimusvaiheeseeni”, Kauppila muistelee.
”Myöhemmin kun tulin Harvardista takaisin Suomeen ja Jorviin sain ison apurahan, mutta toimin tuolloin ylilääkärinä ja apurahan ehtona olisi ollut virkavapaan ottaminen. Käytännössä kuitenkin töiden heittäminen sivuun ja sopivan sijaisen löytäminen ei onnistunut ja tuskin se muillekaan on ollut helppoa.”
Kauppilat ovatkin ilahtuneita siitä, että säätiöiden apurahakäytännöt ovat kehittyneet vuosien varrella. Esimerkiksi Suomen Lääketieteen Säätiön apurahojen ehtoja pyritään jatkuvasti muovaamaan siten, että ne sopivat tutkijoiden ja tutkimuslaitosten arkeen.
”Kliinikon tärkeä tehdä tutkimusta”
Kauppiloiden lahjoituksen myötä Suomen Lääketieteen Säätiö pystyy tukemaan useampia tutkijoita ja edistämään tutkimustyötä.
“Lääketieteen pitää kehittyä eteenpäin ja ilman tutkimusta se ei kehity. Haluan kannustaa erityisesti kliinikoita tutkimaan, koska he kohtaavat paljon potilaita ja heillä on usein hyviä ideoita tutkimusaiheiksi”, Leena Kauppila toteaa.
“Myös kliinikon työn kannalta on järkevää tehdä säännöllisesti tutkimustyötä.”
Lahjoituksensa kautta Kauppilat haluavat varmistaa, että tulevaisuuden lääketieteen tutkimus saa tarvittavaa tukea ja että nuoret tutkijat voivat jatkaa tärkeää työtään.