Suomen Lääketieteen Säätiön kolmiosaisen “Tulevaisuuden vastaanotto”-podcastkauden kolmannessa jaksossa keskustellaan, millainen apulainen tekoälystä voisi tulla lääkärin vastaanotolle. Voisiko se auttaa lääkäriä tunnistamaan harvinaissairauksia — joiden diagnoosi nykyisin usein viivästyy vuosilla? Tai voisiko tekoäly esimerkiksi antaa psykoterapiaa? Tiedetoimittaja Mari Heikkilän haastateltavina ovat Lääketieteen säätiön tutkimusryhmän perustajan apurahan saanut Enni Sanmark ja uudet tutkimusavaukset apurahan saanut Johannes Lieslehto. Säätiön Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastin kaikki jaksot ovat kuunneltavissa Spotifyssä, Soundcloudissa ja muilla podcast-alustoilla.
Mihin tekoälyä kannattaa tulevaisuudessa lääkärin vastaanotolla käyttää — ja mihin ei? Tätä pitäisi terveydenhuollon erikoislääkäri, dosentti Enni Sanmarkin mukaan selvittää laajemmin. Hän itse tutkii tekoälyn käyttöä perusterveydenhuollossa harvinaissairauksien tunnistamisessa.
Harvinaissairaudet ovat sairauksia, joiden esiintyvyys on alle 5 tapausta 10 000 asukasta kohden. Usein ne ovat perinnöllisiä. Vaikka yksittäiset sairaudet ovat harvinaisia, niitä on paljon erilaisia — yhteensä noin 450 000 suomalaisella on jokin harvinaissairaus tai -vamma.
Nykyisin diagnoosin saaminen viivästyy usein vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Sanmarkin mukaan haasteena on, että nykyisin diagnoosin saaminen viivästyy usein vuosia, jopa vuosikymmeniä.
— Tekoäly voisi helpottaa harvinaissairauksien tunnistamista, sillä se pystyy yhdistämään yksittäiset piirteet ja hajanaiset oireet merkitykselliseksi kokonaisuudeksi, Sanmark sanoo.
Lisääkö tieto vain tuskaa?
Sanmarkin mukaan ei riitä, että tekoäly kykenee tunnistamaan harvinaissairaudet — seuraava iso kysymys on, onko tiedosta hyötyä.
— Entä jos harvinaissairaalle potilaalle saadaan tekoälyn avulla aiemmin diagnoosi, mutta hoitoa ei ole? Diagnoosi saattaa vähentää epävarmuutta ja auttaa potilasta ymmärtämään omaa tilannettaan, mutta voiko se myös saada potilaan esimerkiksi jäämään pois työelämästä, Sanmark pohtii.
Entä jos potilaalle saadaan tekoälyn avulla aiemmin diagnoosi, mutta hoitoa ei ole?
Sanmark pyrkii tutkimushankkeessaan selvittämään tekoälyn käytön vaikutuksia mahdollisimman monipuolisesti.
— Lääketieteellisten, inhimillisten ja taloudellisten seikkojen lisäksi pitää huomioida myös esimerkiksi ympäristönäkökulmat. Tiedetään, että tekoälyn käyttö kuluttaa luonnovaroja, kuluu muun muassa paljon sähköä, Sanmark toteaa.
Potilaasta tulee aktiivinen toimija
Tekoälyn käytön yleistymiseen liittyy myös se, että potilaista on tulossa yhä aktiivisempia toimijoita. He kykenevät ottamaan yhä paremmin selvää sairaudestaan. Sanmarkin mukaan tämä voi lääkärin näkökulmasta tuntua haastavalta. On kuitenkin hyvä, että potilaat ottavat enemmän vastuuta omasta hoidostaan — sitähän terveydenhuollossa myös toivotaan.
— Emme ole läsnä aina silloin, kun potilaalla on huoli ja hätä. Näen, että jonkinlaiset ratkaisut reaaliaikaiseen kommunikaatioon ovat varmasti iso osa tulevaisuutta, Sanmark sanoo.
Emme ole läsnä aina silloin, kun potilaalla on huoli ja hätä.
Monilla potilailla on myös älykelloja ja sormuksia. Ne keräävät jatkuvasti terveystietoa, jota potilas saattaa tuoda vastaanotolle. Sanmarkin mukaan lääkärinkin kannattaisi kokeilla näitä laitteita ja opetella niiden toimintaa.
— Jos älykello on varoittanut rytmihäiriöstä, kannattaa se ottaa ihan vakavasti. Usein sieltä paljastuu eteisvärinä tai jotain. Tai jos älysormus kertoo yön matalista happisaturaatioista, taustalla voi olla uniapnea. Se on sellainen tieto, joka meidän kannattaa hyödyntää, varsinkin kun potilas meille sitä tarjoilee, Sanmark toteaa.
Tekoälystä apulainen psykiatriaan?
Oikeuspsykiatrian erikoislääkäri, dosentti Johannes Lieslehto uskoo, että nopeimmin tekoälyä tulee psykiatriassa avuksi kirjallisiin töihin.
— Psykiatrit tuottavat ja joutuvat käymään läpi valtavasti kirjallista materiaalia, epikriisejä ja lausuntoja. Tiedon hakeminen ja tiivistäminen ovat varmasti potentiaalisia tekoälyn käyttökohteita lähitulevaisuudessa, Lieslehto toteaa.
Lieslehto tutkii tekoälyn avulla, miten lääkärien tekemät johtopäätöksen syntyvät mielentilatutkimuksissa, joissa arvioidaan ihmisen syyntakeisuutta. Taustalla on tyypillisesti valtava määrä kirjallista materiaalia, potilastietoja, lausuntoja ja tutkimustuloksia.
Tiedon hakeminen ja tiivistäminen ovat potentiaalisia tekoälyn käyttökohteita lähitulevaisuudessa.
— Selvitämme kielimallin avulla, mitkä seikat laajassa aineistossa ohjaavat lääkärien päättelyä mielentilalausuntoja tehdessä, Lieslehto kertoo.
Lieslehto on myös kehittänyt koneoppimispohjaista ennustemallia, jolla voitaisiin arvioida psykoosipotilaan kuolemanriskiä, sekä mallia, joilla löydettäisiin psykiatrisille potilaille parhaiten sopiva lääkitys.
— Nykyisin usein kokeillaan vuoron perään monia lääkkeitä ja vaihdetaan toiseen, kun ensimmäinen ei tehoa. Joissain tapauksissa voisi kuitenkin olla järkevää aloittaa tehokkain lääkitys, klotsapiini, jo heti alussa, Lieslehto sanoo.
Psykoterapiassa riskit pitää huomioida
Entä voisiko tekoälykielimalli tulevaisuudessa antaa psykoterapiaa? Lieslehdon mukaan mahdollisesti, mutta turvallisuus pitää ensin varmistaa. Nykyiset kielimallit on tehty pitkälti sellaisiksi, etteivät ne lähde haastamaan ihmisen näkemyksiä.
— On tehty simulaatioita, joissa ihminen esittää esimerkiksi psykoottisia ajatuksia. Keskustelu saattaa lähteä väärille urille. Riskit ovat suuret. Pitäisi olla varmaa, ettei tekoäly lähde vaikkapa vahvistamaan psykoottista kokemusmaailmaa tai itsetuhoisia ajatuksia, Lieslehto sanoo.
Nykyisiä kielimalleja ei ole tarkoitettu terapiavälineiksi, eli niitä ei pitäisi siihen käyttää.
Maaliskuussa 2023 uutisoitiin 30-vuotiaasta belgialaismiehestä, joka oli tehnyt itsemurhan keskusteltuaan tekoälykielimallin kanssa. Mies oli kokenut ilmastoahdistusta ja keskustellut kuuden viikon ajan chatbotin kanssa ilmastokriisistä. Lopulta hän oli ehdottanut, että uhraisi elämänsä pelastaakseen planeetan ja tekoäly oli rohkaissut häntä tekemään niin. Tapaus herätti laajaa keskustelua siitä, millainen vastuu tekoälysovelluksilla on tilanteissa, joissa käyttäjä on haavoittuvassa asemassa. Sittemmin tekoälykielimallien käyttöön liittyviä itsemurhatapauksia on uutisoitu useita.
— Nykyisiä kielimalleja ei ole tarkoitettu terapiavälineiksi, eli niitä ei pitäisi siihen käyttää. Jos kehitettäisiin kielimalli tarjoamaan psykoterapiaa, pitäisi ottaa huomioon monenlaisia mahdollisia riskiskenaarioita. Toisaalta myös mahdollisuudet ovat suuret, sillä ihmiset selvästi mielellään käyttävät tekoälyä keskustelukumppaninaan, Lieslehto toteaa.
Kiinnostaako aihe? Kuuntele Lääketieteen Säätiön podcast ”Tekoäly lääkärin arjessa – apua harvinaissairauksien tunnistamiseen ja psykiatriaan?”. Suomen lääketieteen säätiön kolmiosainen podcast-sarja “Tulevaisuuden vastaanotto” käsittelee lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon etiikkaa. Tykkää Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastista Spotifyssä tai muilla podcastalustoilla, niin saat tiedon, kun seuraava jakso ilmestyy.