Tutkijat kertovat | 03/05/2019

Tulevaisuudessa syöpä paljastuu verinäytteestä

Nestebiopsiassa tutkitaan vereen kuolleista syöpäsoluista vapautunutta perimää. LT Toni Seppälä kehittää menetelmästä apuvälinettä paksusuolensyövän havaitsemiseen.

Tulevaisuudessa syöpä voidaan löytää ja paikantaa verinäytteestä niin sanotun nestebiopsian avulla. Menetelmää tutkitaan innokkaasti, ja maailmalla on menossa laajoja kliinisiä kokeita. Lääketieteen säätiön tutkimusryhmän perustajan apurahan saanut LT Toni Seppälä kehittää nestebiopsiaa paksusuolensyövän seulontaan.

”Nestebiopsiassa otetaan näyte ihmisen eri nestetiloista, kuten verestä, virtsasta tai aivo-selkäydinnesteestä. Yleensä biopsialla tarkoitetaan koepalaa kudoksesta, mutta tässä tapauksessa ideana on tutkia samoja molekyylipatologisia asioita nesteestä”, Seppälä kertoo.

Menetelmä perustuu siihen, että aktiivisessa kasvaimessa syöpäsoluja paitsi syntyy, myös kuolee jatkuvasti. Mitä pidemmälle syöpä ehtii, sitä enemmän verenkiertoon ja virtsaan vapautuu kuolleista syöpäsoluista peräisin olevaa vapaata dna:ta ja mikro-rna:ta. Tätä syövän perimää tutkimalla voidaan jäljittää, mistä elimestä kasvainsolut ovat lähtöisin. Tietyt geenimuutokset liittyvät tiettyihin syöpiin.

Nestebiopsian etuna on, että se on helpompi ottaa kuin koepala. Tyypillisesti se tehdään verinäytteestä. Etuna myös on, että vereen kertyy dna:ta kuolleista syöpäsoluista riippumatta siitä, missä päin kasvain lymyää. Eli se antaa elimistöstä yleiskuvan.

Seppälän mukaan menetelmä on lupaava erityisesti syövän uusiutumisriskiä selvitettäessä.

”Kun potilaalle tehdään syöpäleikkaus, kasvainsoluja voi jäädä jäljelle. Niitä pyritään hävittämään sytostaattihoidoilla, mutta on vaikea sanoa, kenelle lääkettä kannattaisi antaa. Nestebiopsian avulla voitaisiin seuloa leikkauksen jälkeen tehokkaampiin hoitoihin ne potilaat, joiden biopsiamerkkiaineet jäävät koholle.”

Nopeammin jatkotutkimuksiin ja hoitoihin

Seppälä kollegoineen selvittää, voitaisiinko nestebiopsian avulla löytää kohonneessa paksusuolensyöpäriskissä olevien potilaiden joukosta ne, jotka kannattaisi ohjata jatkotutkimuksiin.

”Mukana on tutkimushetkellä terveitä henkilöitä, joilla on korkea sairastumisriski paksusuolensyöpään. Osa heistä on jo sairastanut syövän. Otamme kolonoskopian yhteydessä nestebiopsian verinäytteestä ja seuraamme heitä. Osa saa väistämättä kolmen vuoden sisällä jonkun syövän. Tutkimme, näkyisikö tämä biopsianäytteissä.”

Jos nestebiopsia antaisi viitteen syöpäkasvaimen kehittymisestä, siitä olisi iso apu potilaiden seulontaan. Ihmiset voitaisiin ohjata aiemmin jatkotutkimuksiin ja hoitoihin. Seppälä uskoo, että menetelmä voisi tulla käyttöön melko nopeastikin.

Nestebiopsiasovelluksia on jo alettu ottaa kliiniseen käyttöön muun muassa keuhkosyövässä. Sitä hyödynnetään tilanteissa, joissa kasvaimesta on erityisen vaikea ottaa koepalaa.

”Kasvaimen perimän mutaatioprofiili voi muuttua sytostaattihoidon aikana. Tämän jälkeen hoito ei enää tehoa ja pitää miettiä toisentyyppisen solusalpaajan käyttöä. Kun otetaan nestebiopsianäyte, voidaan määrittää kasvaimelle uusi mutaatiostatus. Siten saadaan selville, millaiset lääkkeet siihen voisivat tehota uudessa tilanteessa.”

Nestebiopsiasta on myös kaavailtu yleisempää syöpätestiä. Ajatuksena on, että terve ihminen voisi käydä verikokeessa ja saada selville, onko sairastumassa syöpään.

Soluvapaan dna:n määrän kasvaminen veressä on sinällään jo merkki. Se kertoo, että elimistössä on käynnissä jokin muutos. Tosin myös tietyt muut tilat, kuten raskaus, liikunta, vammat ja autoimmuunisairaudet, voivat lisätä vapaan dna:n määrää. Eli tarkempia tutkimuksia tarvitaan. Nykyisten sekvensointimenetelmien avulla voidaan paljastaa syöpään liittyviä mutaatioita. Seppälän mukaan tällaisiin varhaisvaiheen syöpätesteihin on kuitenkin vielä matkaa.

Monipuolista osaamista

Seppälä innostui tutkimuksesta jo lääketieteen opiskelujen alkuvaiheessa Kuopiossa. Hän hakeutui tutkijalinjalle ja neurotieteiden tutkimusryhmään. Väitöskirja syntyi Alzheimerin taudin biomarkkereista. Kliinisten työkokemusten ja inspiroivien kollegoiden myötä vatsaelinkirurgia alkoi kiinnostaa. Sitä kautta syntyi myös reitti syöpäkirurgiaan paksusuolensyövän pariin.

Nestebiopsiasta Seppälä kiinnostui lukemiensa kirjoitusten pohjalta. Koska hänellä oli kokemusta Alzheimerin taudin merkkiaineiden tutkimuksesta, biomarkkeriosaamista oli jo valmiiksi. Paljon opeteltavaa silti riittää.

”Teen yhteistyötä isompien tutkimusryhmien kanssa. On hienoa, että olen löytänyt niin hyviä yhteistyökumppaneita. Se oppi, jota tässä tutkimuksessa tulen tarvitsemaan, tulee perustieteiden puolelta”, Seppälä kertoo.

Tutkimusaihe vaatii paljon perehtymistä. Pitää syventyä esimerkiksi molekyylibiologiaan, bioinformatiikkaan ja genomiikkaan.

”Tutkimus on lähtenyt hyvin käyntiin. Toivon saavani selkeitä tuloksia ja johtopäätöksiä, jotka vievät eteenpäin tätä alaa ja hyödyttävät myös omien potilaideni hoitamista. Uskon, että se on myös mahdollista.”

Kuva: Ella Brandt

Toni Seppälä

1983, Kouvola

Koulutus: LL 2010, LT 2012, gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri 2018

Työpaikka: Hus vatsakeskus ja Helsingin yliopisto

Perhe: puoliso ja lapsi

Harrastukset: golf ja squash

 

Millainen on arkipäiväsi?

Aika paljon aikaa menee asioiden järjestelyyn ja näytteiden ja analytiikan järjestämiseen. Esimerkiksi tänään rekrytoin potilaita tutkimukseen. Olen säätiön apurahan turvin puolet ajasta tutkijana ja puolet kliinikkona. Apunani on tutkimushoitaja. Aikaa menee lisäksi väitöskirjatyöntekijöiden ja opiskelijoiden ohjaamiseen sekä muihin tutkimusprojekteihin. Tavoitteenani on tässä kolmen vuoden aikana muodostaa oma tutkimusryhmä.

 

Mikä on haastavinta?

Suurin haaste on, että tutkimuksen hallinnointiin menee enemmän aikaa kuin tekemiseen. Ideasta siihen, että tutkimus pyörii, menee helposti vuosi-pari. Menee esimerkiksi paljon aikaa siihen, että saadaan kaikki tutkimukseen liittyvät luvat kuntoon. Tarvitaan tutkimusluvat, pitää huolehtia tietosuojasta ja säädösten toteuttamisesta sekä rekrytoida potilaat. Olen iloinen, että voin nyt Lääketieteen säätiön apurahan ansiosta keskittyä tutkimukseen vähän pidemmän aikaa.

 

Mikä on hienointa?

Hienointa on se, että tutkimuksessa saadaan aika monimutkaisiin asioihin vastauksia ja voidaan vaikuttaa aidosti potilaiden hoitoon. Hienoa on myös toimiva yhteistyö, jolla voidaan saavuttaa oikeasti kansainvälisen mittaluokan tuloksia. Tarvitaan perustutkimuksen puolelta osaamista, sillä on paljon menetelmiä, joista kliinikot eivät voi olla perillä. Olen tosi innoissani, vaikka joudunkin usein epämukavuusalueelle ja opiskelemaan paljon lisää.