“Ihmiskunnan viholliset — ja uskolliset ystävät” on osa Suomen Lääketieteen säätiön Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastia. Kaikki Säätiön podcastit ovat kuunneltavissa myös Spotifyssä ja muilla podcast-alustoilla.
Ensimmäistä kertaa mikrobeja sai näkyviin itse tekemällään mikroskoopilla Antoni van Leeuwenhoek vuonna 1672. Hän näki vesipisarassa liikkuvia sauvamaisia bakteereita. Kesti kuitenkin pari vuosisataa ennen kuin alettiin uskoa, että mikrobit voivat aiheuttaa sairauksia ihmisillä.
1800-luvun puolivälissä Euroopan väestön keskuudessa kylvi kauhua ja kuolemaa vaarallinen kulkutauti, kolera. Taudin ajateltiin johtuvan miasmasta, ”pahasta ilmasta”, tai huonosta maaperästä. Saksalaisella lääkärillä Robert Kochilla oli kuitenkin tarjolla toisenlainen selitys. Hän havaitsi vuonna 1883, että tietty bakteeri esiintyi koleraan sairastuneiden ja kuolleiden potilaiden suolistossa, mutta sitä ei ollut terveillä ihmisillä. Hän uskoi, että kolera oli mikrobin aiheuttama. Hän oli jo vuotta aiemmin löytänyt tuberkuloosipotilailta vastaavasti tietyn bakteerin, jonka uskoi olevan tuberkuloosin aiheuttaja.
Hän sai laboratoriosta kolerabakteeriviljelmän — ja kulautti sen kurkkuunsa.
Nykyisin tiedetään, että Koch oli oikeassa, kun päätteli mikrobien yhteyden tauteihin. Hän sai vuonna 1905 Nobelin palkinnon tuberkuloosia aiheuttavan bakteerin löytämisestä. Alkuvaiheessa monet kollegat eivät kuitenkaan uskoneet hänen havaintojaan. Yksi epäilijöistä oli saksalainen hygienian professori Max Pettenkofer, joka päätti lokakuussa 1892 tehdä omakohtaisen kokeen. Hän sai Kochin laboratoriosta kolerabakteeriviljelmän — ja kulautti sen kurkkuunsa.
Nobelisti aiheutti itselleen mahatulehduksen
Miten voidaan varmistua siitä, että jokin mikrobi todellakin on taudin taustalla? Max Pettenkofer ei ole ainoa tutkija, joka on kysymystä pohtiessaan päätynyt omakohtaiseen kokeeseen. Esimerkiksi kesällä 1984 gastroenterologi, Barry Marshall osoitti omakohtaisella kokeellaan, että helikobakteeri voi aiheuttaa mahatulehduksen ja siten olla syyllinen mahahaavan kehittymiseen. Hän sai tutkimuksistaan Nobelin palkinnon vuonna 2005.
Vielä nykyisinkin tutkijat joutuvat pähkäilemään mikrobien yhteyttä tauteihin. Vaikka suoranaiset mikrobien aiheuttamat tartuntataudit tunnistetaan nykyisin hyvin, viime vuosina on kertynyt yhä enemmän todisteita mikrobien ja mikrobiston yhteydestä myös moniin kroonisiin sairauksiin. Bakteeriopin professori Pentti Huovisen mukaan menossa onkin paradigman muutos.
Myös mikrobien puutos saattaa aiheuttaa tauteja.
”Aiemmin ajateltiin, että yksi mikrobi aiheuttaa yhden taudin. Tällä hetkellä idea on, että mikrobit ja mikrobisto myötävaikuttavat monien sairauksien syntyyn. Lisäksi mikrobien puutos saattaa aiheuttaa tauteja”, Huovinen kertoo.
Kumpi oli ensin: mikrobi vai tauti?
Suolistomikrobiston rooli sairauksien synnyssä kiinnostaa nyt monia tutkijoita. Neurologian dosentti Filip Scheperjans on osoittanut, että Parkisonin taudissa näkyy muutoksia suolistomikrobistossa jo vuosia ennen taudille tyypillisiä vapinaoireita. Samankaltaisia havaintoja on tehty myös muissa sairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa.
Parkinsonin taudissa näkyy muutoksia suolistomikrobistossa jo vuosia ennen vapinaoireita.
On silti vielä vaikea sanoa, vaikuttaako suolistomikrobisto taudin kehittymiseen vai aiheuttaako tauti jo varhaisvaiheessa muutoksia mikrobistoon. Eli kyse on muna vai kana -ongelmasta.
”Nämä on tosi vaikeita kysymyksiä. – – Mikrobiston muutos oli ensin, mutta oliko mikrobiston muutos se olennainen tekijä, joka vaikutti sairauden syntyyn?” Scheperjans pohtii.
Ulosteesta apu diagnostiikkaan
Todennäköisesti tulevaisuudessa suolistomikrobiston analysointia hyödynnetään tautien diagnosoinnissa, sillä hyvin monessa taudissa voidaan havaita muutoksia mikrobistossa.
”Tämä on hyvin todennäköinen kehityssuunta. Meillä Tyksissä kehitetään nyt mikrobiston määritystä monestakin syystä. Tiedetään, että esimerkiksi tiettyjen lääkitysten teho riippuu siitä, millainen on ihmisen suolistomikrobisto”, Huovinen toteaa.
Joskus 5-10 vuoden kuluessa meillä tulee olemaan käytäntö, että sairaalaan mentäessä otetaan ulostenäyte.
Kehitteillä on myös uusia mikrobihoitoja, joilla voitaisiin korvata ihmisen suolistosta puuttuvia hyödyllisiä bakteereita.
”Uskoisin, että joskus 5–10 vuoden kuluessa meillä tulee olemaan sellainen käytäntö, että sairaalaan mentäessä otetaan ulostenäyte ja mahdollisesti limakalvonäytteitä suusta. Niistä määritetään mikrobisto. Sen jälkeen tietokoneet raksuttavat ja yhdistävät tiedot muihin terveystietoihin ja kertovat meille, millaisia hoitovaihtoehtoja kannattaa hyödyntää”, Huovinen kertoo.
Kiinnostaako aihe? Kuuntele Lääketieteen Säätiön podcast ”Kun tutkija kolerabakteereja nielaisi”. Suomen lääketieteen säätiön kuusiosainen podcast-sarja ”Ihmiskunnan viholliset — ja uskolliset ystävät” käsittelee mikrobien merkitystä ihmisten terveydelle. Uusi jakso ilmestyy kerran kuukaudessa.