Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastin viidennessä jaksossa tiedetoimittaja Mari Heikkilä keskustelee eliniän pidentämisestä ja lihavuusepidemian kukistamisesta geriatrian professori Timo Strandbergin sekä lihavuustutkijan, professori Kirsi Pietiläisen kanssa.
Lihomisesta on tullut kaikissa länsimaissa leviävä vitsaus. Suomalaisista aikuisista jo yli puolet on ylipainoisia ja ongelma yleistyy myös lapsilla. Professori Kirsi Pietiläisen mukaan näköpiirissä on, että kehitys jatkuu voimakkaana ellei siihen puututa.
”Sieltä on vasta kasvamassa se sukupolvi, joka on elänyt koko ikänsä lihavassa ympäristössä. On ruudut, pelit, puhelimet ja se valtaisa kalorimäärä, joka noista supermarketeista vyöryy syliin. Tämä sukupolvi tulee aikuisikään vasta kymmenen vuoden päästä”, Pietiläinen toteaa Lääketieteen säätiön Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastissa.
Routaisen maan keskeltä on kaivettu nauriita vuosisatojen ja -tuhansien ajan.
Suomalaisilla lihomista voivat edistää olosuhteet: pitkän talven aikana liikkuminen jää herkästi vähemmälle ja tulee oleskeltua lämpimissä sisätiloissa. Toisaalta taustalla voi olla myös geneettistä alttiutta.
”Täällä on kurjissa oloissa, routaisen maan keskeltä kaivettu nauriita vuosissatojen ja -tuhansien ajan. On ollut pakko rikastua sellainen porukka, jolla ovat ne lihomiseen taipuvaiset geenit. Etelässä, jossa elämä on helpompaa, ovat selvinneet vähän enemmän hukkaputketkin, jotka eivät olisi meidän oloissamme pärjänneet.”
Nyt hoidetaan liian myöhään
Lihavuuden hoidossa tarvitaan ennen kaikkea yhteiskunnallisia toimia ja ohjausta, Pietiläinen toteaa. Vaikka ongelma jatkuvasti pahenee, karkit ja epäterveelliset herkut saavat yhä olla vapaasti esillä kassoilla lasten ulottuvilla. Niitä voidaan mainostaa ja myydä paljousalennuksilla, toisin kuin esimerkiksi alkoholia ja tupakkaa. Terveellisiä ruokia voitaisiin suosia verotuksellisesti — ja haitallisia verottaa ankarammin.
Terveydenhuollossa pitäisi pistää hoitopolut kuntoon. Pitäisi tietää, kun lihava ihminen tulee vastaanotolle, mitä hoitoja on tarjolla ja miten edetään. Hoito kestää pitkään, usein ainakin vuoden, joten se pitäisi suunnitella hyvin.
Lihavuuteen liittyy paljon muuta sairastuvuutta — esimerkiksi tyypin 2 diabetesta, sydänsairauksia, rasvamaksatautia, polvien nivelrikkoa ja masennusta. Nykyisin näitä liitännäissairauksia usein hoidetaan erikseen, mutta itse lihavuuden ehkäisyyn ei panosteta.
Haluaisin pysyä optimistina, mutta samaan aikaan harmittaa.
”Haluaisin pysyä optimistina, mutta samaan aikaan harmittaa”, Pietiläinen toteaa.
Usein lihavuuden hoitamattomuutta perustellaan resurssipulalla — mutta silti on pakko löytyä resursseja siinä vaiheessa, kun potilaalle on tullut jokin liitännäissairaus. Jos lihavuuteen puututtaisiin jo varhaisemmassa vaiheessa, olisi hoitokin helpompaa.
”Lihavuuden hoitamattomuus on lyhyellä tähtäimellä halpaa, kun siihen ei tarvitse pistää ollenkaan resursseja. Mutta pitkällä aikavälillä siitä on moninkertaista haittaa.”
Asenteet terveydenhuollossa kuntoon
Pietiläisen mukaan on tärkeää, että terveydenhuollon asenneilmapiiri muuttuu virheettömäksi. Lihavuuteen liittyvästä stigmasta ja häpeäleimasta pitäisi päästä eroon. Ei ole mitään hyötyä, jos terveydenhuollossa ajatellaan vain, että mitäs olet syönyt itsesi liian painavaksi sekä kehotetaan syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän.
”Toivon, että tämän kaiken hoitamattomuuden ja liian vähän lihavuuteen puuttumisen taustalla ei ole asenneongelma.”
Taustalla on voimakas biologinen taipumus ja potilaan täytyy saada lääketieteellistä apua.
On virheellistä ajatella, että lihavuus olisi itseaiheutettu tila, johon ei tarvitse terveydenhuollon puuttua.
”Taustalla on voimakas biologinen taipumus ja potilaan täytyy saada lääketieteellistä apua.”
Vasta kun asenne lihavuuteen on neutraali ja ongelman merkitys ymmärretään, päästään toden teolla kehittämään hoitoja.
Kylläisyyteen vaikuttavat hoidot ovat keskeisiä
Tulevaisuudessa lihavuuden hoidot räätälöidään yksilöllisesti, Pietiläinen kertoo. Voidaan tutkia, mikä kyseisellä ihmisellä aiheuttaa lihomista ja puututaan siihen. Silloin hoito on tehokkaampaa.
”Tällä hetkellä tilanne on, että lihavuuden hoidossa pätee “one size fits all”. Eli kaikille on sama dieetti, lihavuusleikkaus tai lääke. Yksilöllistäminen puuttuu hoidoista. Pyrimme omissa tutkimuksissamme siihen, että pikku hiljaa ymmärrämme sitä yksilöllistä variaatiota, joka on siellä taustalla.”
Nyt on käytössä kaksi melko uutta lihavuuslääkettä, jotka vaikuttavat kylläisyyteen. Pietiläinen toivoo, että niiden käyttö lisääntyisi. Ongelmana on, että ne ovat melko kalliita eikä niillä ole toistaiseksi Kela-korvattavuutta.
Pietiläisen mukaan juuri kylläisyyteen vaikuttaminen on keskeistä lihavuuden hoidossa.
Selkärankaa suoristamalla tai ryhdistäytymällä ei pysty sitä kylläisyysjärjestelmää itse korjaamaan.
”Lihavuus on biologinen tila, jossa kylläisyys on huonosti säädelty. Ihminen saa kaataa vaikka ämpärin ruokaa sinne mahaan ja siitä huolimatta kohta taas tekee lisää mieli.”
Tämän vuoksi lihavien ihmisten on hyvin vaikea olla syömättä. Aivoissa kylläisyys muodostuu liian heikosti.
”Selkärankaa suoristamalla tai ryhdistäytymällä ei pysty sitä kylläisyysjärjestelmää itse korjaamaan luultavasti kovinkaan paljon.”
Lihavuusleikkaus on tehokas hoitomuoto, mutta niitä pystytään tekemään rajallinen määrä. Siksi myös lääkehoitoja tarvitaan. Niitä onkin nyt kehitteillä ja todennäköisesti saadaan lisää tulevaisuudessa.
Teksti: Mari Heikkilä