Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastin viidennessä jaksossa tiedetoimittaja Mari Heikkilä keskustelee eliniän pidentämisestä ja lihavuusepidemian kukistamisesta geriatrian professori Timo Strandbergin sekä lihavuustutkijan, professori Kirsi Pietiläisen kanssa.
Suomalaisten keskimääräinen elinikä on 1940-luvun alusta tähän päivään lisääntynyt yli parikymmentä vuotta. Se on nykyisin miehillä 79 ja naisilla 84 vuotta — ja yli satavuotiaitakin on Suomessa jo noin tuhat. Tästä huolimatta ihmisen maksimielinikä ei ole noussut: maailman todistettavasti vanhimmaksi elänyt ihminen on edelleen vuonna 1997 kuollut ranskalainen Jeanne Louise Calment, joka eli 122 vuoden ja 164 päivän ikäiseksi.
Maksimieliniän nostaminen vaatisi puuttumista ikääntymisen mekanismeihin.
Professori Timo Strandbergin mukaan maksimieliniän nostaminen vaatisi puuttumista ikääntymisen mekanismeihin, mikä on maailmanlaajuisesti kuuma tutkimusaihe. Hän uskoo, että tulevaisuudessa on käytössä lääkkeitä, jotka estävät ikääntymistä.
”Suuresti ihmettelisin, jos ei näistä tieteellisistä ponnisteluista, joita tällä hetkellä on gerotieteessä menossa, tulisi käytännön sovelluksia. Kyllä sieltä varmasti tulee”, Strandberg kertoo Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastissa.
Lääkkeitä ikääntymiseen tulee
Tutkijoilla on kehitteillä useita tapoja, joilla he koittavat hallita, estää ja kääntää ikääntymistä. Strandbergin mukaan yksi kiinnostava mahdollinen ikääntymislääke on metformiini. Se tunnetaan diabeteslääkkeenä, mutta tässä tapauksessa sitä annettaisiin terveille ihmisille.
”Metformiini on tällä hetkellä ehkä pisimmällä tutkimuksissa. Tiedetään, että sillä on monia vanhenemisen mekanismeihin kohdistuvia vaikutuksia”, Strandberg kertoo.
Muita tutkittavia lääkeaineita ovat esimerkiksi rapamysiini eli sirolimuusi sekä statiinit. Niillä on koe-eläimillä saatu lupaavia tuloksia. Haasteena kuitenkin on, että ihmisillä eliniän pidentämistä voidaan tutkia vain epäsuorasti esimerkiksi kudosten ja solujen ikääntymiseen liittyvien merkkaineiden avulla. Jos haluttaisiin tutkia perusteellisesti, tutkimusajan pitäisi olla lähemmäs elinajan pituinen — eli parhaimmillaan yli 100 vuotta.
Ikääntyneet solut ovat haitallisia, sillä ne aiheuttavat tulehdusta ja tartuttavat vanhenemista ympäristöönsä.
Strandbergin mukaan on vaikea sanoa, milloin uusia ikääntymislääkkeitä saadaan käyttöön. Tutkijoiden pitää ensin tarkasti arvioida hyötyjä ja mahdollisia haittoja. Pyrkimys säilyttää solut nuorina ja hyväkuntoisina aiheuttaa myös riskejä.
”Jos tehdään soluista kuolemattomia, tehdäänkö niistä syöpäsoluja”, Strandberg miettii.
Gerotieteen tutkijoilla on tavoitteena paitsi estää solujen ikääntymistä, myös poistaa elimistöstä ikääntyneitä soluja tai estää niiden toimintaa. On nimittäin havaittu, että ikääntyneet eli senesentit solut ovat haitallisia, sillä ne aiheuttavat tulehdusta ja tartuttavat vanhenemista myös ympäristöönsä. Tämän vuoksi on muun muassa kehitetty senolyyttejä, joilla ikääntyneet solut saataisiin tuhottua elimistöstä.
Monipilleri on jo käytettävissä oleva keino
Jos väestön keskimääräistä elinikää halutaan kasvattaa ihmislajin maksimieliniän puitteissa, siihen meillä on jo keinoja. Yksi apuväline on monipilleri eli polypill, joka on jo käytettävissä.
Kaikille yli 55 vuotta täyttäneille ihmisille annettavan monipillerin idean esittivät brittiepidemiologit vuonna 2003. Se sisältäisi statiinia, kolmea verenpainelääkettä puolina annoksina sekä foolihappoa ja asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia.
Pillerin avulla voitaisiin laskennallisesti estää arviolta 88 % sepelvaltimotautikohtauksista ja 80 prosenttia aivohalvauksista. Odotettavissa oleva elinikä lisääntyisi 11-12 vuotta. Vaikka osa saisi haittavaikutuksia, hyödyt olisivat joka tapauksessa suuremmat. Sittemmin ideaa on tutkittu käytännössä ja hieman parannetulla lääkekoostumuksella.
Pitkää elinikää havittelevalle tärkeintä on vähentää valtimotautien riskitekijöitä.
Strandbergin mukaan monipilleri on jo käytettävissä oleva ja tutkitusti tehokas keino. Nykyisellään pitkää elinikää havittelevalle tärkeintä on vähentää valtimotautien riskitekijöitä. Ikääntyessä niiden riski kasvaa väistämättä, kun elimistö on ollut alttiina pidempään.
”Verenpaine kannattaa pitää normaalina. Jos se ei muuten pysy, niin sitä kannattaa lääkitä. Ylipäätään valtimotautien riskitekijöihin puuttuminen, kolesterolihoito, liikunta ja muut terveelliset elintavat ovat ne, mitä kannattaa ensisijaisesti noudattaa. Tämä ei ole tietenkään mikään uutinen, mutta en usko, että nämä suositukset nyt ovat tässä kovin äkkiä muuttumassa.”
Teksti: Mari Heikkilä