Parempaa terveydenhoitoa, tarkempaa diagnostiikkaa ja uusia lääkkeitä – tätä kaikkea kliininen eli potilailla tehtävä tutkimus tuo suomalaisten ulottuville. Esimerkiksi syöpää sairastava voi sen avulla päästä lääkeyhtiön tarjoamaan kalliiseen kokeelliseen hoitoon, jota ei vielä muuten olisi saatavilla.
– Tyypillisesti kliinisissä tutkimuksissa mennään lääketieteen kehityksen kärjessä, kiteyttää HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi.
Tärkeydestään huolimatta kliinisellä tutkimuksella ovat takanaan vaikeat vuodet. Pandemian aikana tutkimusmäärät putosivat merkittävästi, eivätkä ne vieläkään ole vanhalla tasolla, Mäkijärvi arvioi.
Muita pulmia aiheuttavat sote-uudistuksen säästöt ja hitaat lupaprosessit, joiden vuoksi suomalaiset eivät ehdi riittävän nopeasti mukaan kansainvälisiin tutkimushankkeisiin. Tällä hetkellä olemmekin jääneet globaalissa kilpajuoksussa takamatkalle, mutta vielä vuosituhannen alussa tilanne oli toinen.
– Suomi on ollut todella houkutteleva kohde kansainväliselle lääketutkimukselle, Mäkijärvi sanoo.
Mitä päättäjien kannattaisi nyt tehdä?
Paluu huipulle on edelleen mahdollinen. Suomella on käsissään valttikortit: luotettava tiedonkeruu, tutkimusmyönteiset potilaat ja sitoutuneet tutkijat. Myös toisiolaki on saatu korjattua, ja puolueet ovat sitoutuneet TKI-rahoituksen lisäyksiin.
Mäkijärvi ajattelee, että nyt potilaita hoitaville lääkäreille olisi tärkeää luoda hyvät edellytykset tutkimustyöhön ja innovointiin. Se tukisi myös sosiaali- ja terveysministeriön kasvuohjelmaa, jonka mukaan hyvinvointialueiden roolia TKI-toiminnassa tahdotaan kasvattaa.
– Haluaisin nähdä, että meillä olisi elementtejä, jotka kannustaisivat kliiniseen tutkimukseen ja myös palkitsisivat siitä, Mäkijärvi toteaa.
Kansallista yhteistyötäkin tarvitaan, jotta Suomi näkyisi maailmalle yhtenäisenä. Käytössä voisi olla ”Suomen puhelinnumero”, johon soittamalla saisi rekrytoitua potilaita kansainvälisiin tutkimuksiin koko maasta. Sitran visiossa onkin jo hahmoteltu kliinisten lääketutkimusten koordinaatioyksikköä.
– Nyt on aika pitkälle vielä niin, että ne ovat suomalaiset huippututkijat, joille soitetaan ja kysytään, että lähdetkö mukaan, Mäkijärvi toteaa.
Nuoria lääkäreitä on tärkeää kuunnella
Isona tulppana kliiniselle tutkimukselle on, että sairaaloiden arjessa on vaikeaa järjestää siihen aikaa. Mäkijärven mielestä ongelmaa voisi korjata esimerkiksi kasvattamalla yliopistosairaalalisää. Lisäksi olisi kuunneltava tarkemmin nuoria lääkäreitä, jotka harkitsevat kliinisen tutkimustyön aloittamista.
– He tietävät parhaiten, mitä tarvitaan.
Säätiö teettää vuosittain kyselyn apurahanhakijoille. Sen mukaan merkittävimpiä jarruja tutkimustyölle ovat ajanpuute (78 % vastaajista) ja kliinisen työn kuormitus (60 %). Kansallinen Lääkäri-tutkimus puolestaan kertoo, että kiinnostus tutkimus- ja opetustyöhön on nyt vähäisempää kuin esimerkiksi vuosituhannen taitteessa. Apua tilanteeseen voisi tuoda joustojen lisääminen.
– Pitäisi kyetä aika yksilöllisestikin tarkastelemaan nuoren tutkijan elämäntilannetta ja ratkaisemaan käytännön esteitä tutkimustyön tieltä, Mäkijärvi pohtii.
Suunnitteilla uusi kliinisen tutkimuksen apuraha
Myös Suomen Lääketieteen Säätiö tahtoo kannustaa nuoria lääkäreitä potilailla tehtävän tutkimuksen pariin. Säätiö valmistelee parhaillaan uutta kliinisen tutkimuksen apurahaa, jota on tarkoitus pilotoida vuonna 2027 ja jonka mahdollistamisessa yliopistosairaaloilla on tärkeä rooli.
– Olen ilahtunut, että sellainen apuraha tulee tarjolle. Uskon, että se on useammallekin nuorelle tutkijalle ihan relevantti mahdollisuus, Mäkijärvi toteaa.
Ideana on perustaa määräaikaisia kliinisen tutkijan tehtäviä, jotka olisivat puoliksi säätiön ja puoliksi yliopistosairaalan rahoittamia. Apurahaa voisivat hakea esimerkiksi omaa ryhmää perustamassa olevat nuoret lääkäritutkijat. He saisivat käyttää puolet ajasta potilastyöhön ja puolet tutkimukseen.
Mäkijärven mielestä nyt on tärkeää huolehtia, että sairaalat työnantajina pystyvät tulemaan vastaan ja maksamaan osuutensa kliinisen tutkijan palkasta. Hän uskoo, että uusi apuraha tuo hyvän lisän perinteiseen ratkaisuun, jossa lääkäri joutuu ottamaan potilastyöstä pidemmän tutkimusvapaan.
– Näkisin, että juuri tämäntyyppisiä hybridimalleja tarvitaan.
Yhteiskunnan kannattaa satsata potilastutkimukseen
Mäkijärvi muistuttaa, että kliininen tutkimus on monin tavoin hyödyllistä. Kun lääkärit osallistuvat kansainvälisiin hankkeisiin, heidän ammattitaitonsa kasvaa. Potilaat puolestaan saavat kalliita hoitoja ilmaiseksi, ja heidän terveyttään seurataan tarkasti. Projektit voivat poikia muitakin yllättäviä etuja.
– Ei ole tavatonta, että tutkimuksen tiimoilta sairaalaan jää jokin uusi laite, jota ei ehkä muuten olisi ollut varaa ostaa, Mäkijärvi kertoo.
Taloudenkin kannalta tutkimukseen panostaminen on aina viisasta. Esimerkiksi Lääketeollisuuden tuoreessa selvityksessä arvioidaan, että yhden kliinisen lääketutkimuksen yhteiskunnallinen arvo voi olla kaikkinensa jopa 10 miljoonaa euroa.
– Kliinisen tutkimuksen ja varsinkin lääketutkimuksen taloudellinen hyöty on vuositasolla miljoonia euroja, ja sitä on vielä mahdollista kasvattaa merkittävästi, Mäkijärvi kiteyttää.
Teksti: Anna Humalamäki
Valokuva: Ville Männikkö / HUS