Suomen Lääketieteen Säätiön kolmiosaisen “Tulevaisuuden vastaanotto”-podcastkauden ensimmäisessä jaksossa keskustellaan ennustavan lääketieteen tulevaisuudesta: voitaisiinko verinäytteestä nähdä etukäteen esimerkiksi sairastuuko ihminen muistisairauteen tai tuleeko hänelle raskausmyrkytys? Mitkä taudeista voisivat olla ennustettavissa? Tiedetoimittaja Mari Heikkilän haastateltavina ovat Lääketieteen säätiön uudet tutkimusavaukset apurahan saaneet tutkijat Juho Tynkkynen ja Miira Klemetti. Säätiön Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastin kaikki jaksot ovat kuunneltavissa Spotifyssä, Soundcloudissa ja muilla podcast-alustoilla.
Alzheimerin tautiin hyväksyttiin vuonna 2025 Euroopassa käyttöön uusia lääkkeitä ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Nämä taudin varhaisvaiheen lääkkeet, lekanemabi ja donanemabi, vähentävät aivojen beta-amyloidiplakkeja sekä hidastavat muistin ja muun tiedonkäsittelyn heikkenemistä. Samalla ne tuovat uuden haasteen: tauti pitäisi löytää riittävän aikaisin, jotta sitä voitaisiin hoitaa.
Uudetkaan lääkkeet eivät kasvata aivoja takaisin.
— Kun aivojen rappeuma on edennyt jo niin pitkälle, että kliiniset oireet ovat ilmeiset, eivät uudetkaan lääkkeet kasvata aivoja takaisin. Pitäisi saada potilaat haaviin jo siinä vaiheessa, kun mitään diagnoosia ei vielä voitaisi edes antaa. Tällöin pystyttäisiin tekemään asialle vielä jotain, toteaa tutkija Juho Tynkkynen.
Useimmat sairaudet jättävät jälkensä vereen, osa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ennen oireita. Siksi yksi lupaava suunta tautien varhaiseen tunnistamiseen ja ennustamiseen ovat verestä mitattavat biomarkkerit eli biomerkkiaineet. Niitä on jo näköpiirissä. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa otettiin vuonna 2025 käyttöön uusi menetelmä, pTau217-koe, jolla Alzheimerin tauti voidaan tunnistaa suoraan verinäytteestä.
Omiikkamenetelmillä kertyy valtava tietomäärä
Tynkkysen mukaan sairauksien biomerkkiaineita on tärkeä tutkia paitsi diagnostiikan ja tautiriskin ennustamisen vuoksi myös siksi, että ne voivat antaa vihjeitä siitä, miksi sairaudet syntyvät.
— Jos emme tutki ja pengo niitä biomerkkiaineita ja riskitekijöitä, emme myöskään koskaan saa selville, mistä tauti ylipäätään tulee, jotta voisimme miettiä terapiaa. Tiedettä pitää myös tehdä ihan tiedon lisäämisen kannalta. On tärkeää ymmärtää mistä taudit tulevat ja millaisia muutoksia siellä tapahtuu, Tynkkynen toteaa.
Tyypillisesti tautiprosessiin liittyy paljon muutoksia, jotka näkyvät veressä — eli kyse ei ole vain yksittäisestä molekyylistä. Viime vuosina onkin otettu yhä enemmän käyttöön niin sanottuja omiikkamenetelmiä, joilla voidaan analysoida laajasti esimerkiksi koko aineenvaihduntaa (metabolomiikka), proteiineja (proteomiikka), geeniekspressiota (transkriptomiikka) tai perimää (genomiikka). Niiden avulla saadaan ikään kuin yksilöllinen sormenjälki — ja voidaan esimerkiksi seurata siinä tapahtuvia muutoksia.
Omiikkamenetelmien avulla saadaan yksilöllinen sormenjälki.
Omiikkamenetelmissä kertyy herkästi valtava määrä tietoa, esimerkiksi tietoa tuhansista eri aineenvaihduntatuotteista. Menetelmien kehittymisen taustalla onkin analyysien nopeutumisen lisäksi tekoälyn ja bioinformatiikan kehitys.
— Kokonaisuus on monimutkainen, on paljon biomerkkaineita ja niiden välisiä interaktioita. Kun tätä vielä analysoidaan suhteessa perimään ja sairastettuihin tauteihin, dataa tulee valtava määrä. Sitä ei pystytä enää oikein hallitsemaan perinteisen statistiikan keinoin ilman tekoälyoppimista, Tynkkynen toteaa.
Omiikkatiedon lisäksi tietoa voi kertyä paljon myös erilaisista fysiologisista mittauksista. Esimerkiksi Tynkkynen kollegoineen tutkii parhaillaan, miten voitaisiin ennustaa sydänperäisen äkkikuoleman riskiä. Apuna ovat EKG-mittaukset eli sydänsähkökäyrät.
Lapsesta jää merkkejä äidin vereen
Biomerkkiaineet voivat tulevaisuudessa auttaa myös tunnistamaan raskaudenaikaisten komplikaatioiden riskiä. Miira Klemetti selvittää omiikkamenetelmien avulla muun muassa aineenvaihdunnan eroja raskausdiabeteksen eri alatyypeissä sekä etsii tekijöitä, jotka ennustaisivat diabetekseen liittyviä raskauskomplikaatioita.
Klemetin mukaan uusi, mielenkiintoinen tutkimuskohde ovat solunulkoiset vesikkelit. Ne ovat pieniä, läpimitaltaan noin 100 nanometrin kokoisia solukalvorakkuloita, joita kiertää veressä ja elimistön muissa nesteissä. Eri kudoksista lähtöisin olevat vesikkelit voidaan tunnistaa ja niiden sisältävät molekyylit kertovat lähtökudoksen aineenvaihdunnan tilasta. Raskausaikana äidin verestä löytyy myös sikiöstä ja istukasta peräisin olevia vesikkeleitä.
Uusi, mielenkiintoinen tutkimuskohde ovat solunulkoiset vesikkelit.
— Tiedetään, että vauvasta tai istukasta peräisin olevaa materiaalia irtoaa äidin elimistöön läpi raskauden. Toistaiseksi tutkimusala on lapsenkengissä, mutta tulevaisuudessa vesikkeleistä voisi olla hyötyä esimerkiksi sikiön tai istukan aineenvaihdunnallisten häiriöiden havaitsemisessa raskausaikana, Klemetti kertoo.
Vesikkeleillä voi olla merkitystä äidin puolutusjärjestelmän toiminnan kannalta. Niitä tutkimalla voisi myös löytyä uusia keinoja raskaudenaikaisten komplikaatioiden, kuten ennenaikaisten synnytysten ja pre-eklampsian eli raskausmyrkytysten ennustamiseen.
Kiinnostaako aihe? Kuuntele Lääketieteen Säätiön podcast ”Veressä tulevaisuus – voidaanko sairaudet ennustaa?”. Suomen lääketieteen säätiön kolmiosainen podcast-sarja “Tulevaisuuden vastaanotto” käsittelee keväällä 2026 ennustavan lääketieteen tulevaisuutta ja tekoälyn hyödyntämistä lääkärin työssä. Tykkää Tulevaisuuden lääketiedettä -podcastista Spotifyssä tai muilla podcastalustoilla, niin saat tiedon, kun seuraava jakso ilmestyy.