Tutkijat kertovat | 15/12/2016

Parempaa hoitoa sydänpotilaille

LT Tuomas Kiviniemi tutkii, voitaisiinko sydänpotilaiden eteisvärinään liittyviä aivohalvauksia ja kuolleisuutta vähentää läppäleikkauksen yhteydessä tehtävällä lisätoimenpiteellä, eteiskorvakkeen sululla.

Eteisvärinä ja aivohalvaukset ovat yleisiä sydänleikkauksesta toipuvilla. LT Tuomas Kiviniemi kollegoineen tutkii, voitaisiinko tilannetta parantaa leikkauksen yhteydessä tehtävällä pienellä lisätoimenpiteellä, eteiskorvakkeen sululla.

Kiviniemi johtaa laajaa kansainvälistä tutkimusta, johon osallistuu Suomen lisäksi sairaaloita myös Hollannista, Britanniasta ja Puolasta. Kyseessä on ensimmäinen satunnaistettu monikeskustutkimus eteiskorvakkeen ennaltaehkäisevästä sulusta.

– Mikäli menetelmä osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, tutkimuksemme saattaa muuttaa hoitolinjauksia kansainvälisellä tasolla.

Kiviniemen toive on, että menetelmän avulla voidaan jatkossa vähentää sydänpotilaan aivohalvauksia, ja parantaa heidän elämänlaatuaan ja ennustettaan.

Eteisvärinä aiheuttaa hyytymiä

Eteiskorvake on pieni ulokemainen rakenne ihmisen sydämessä. Se on sikiökautinen jäänne, jolla ei nykykäsityksen mukaan ole merkittävää tehtävää.

Ongelmana on, että se voi eteisvärinäpotilailla toimia veren hyytymiskeskuksena: kun eteislokerot eivät värinäkohtauksen aikana supistele kunnolla, veri jää etenkin eteiskorvakkeessa lillumaan paikoilleen. Tällöin alkaa muodostua hyytymiä. Jos hyytymät lähtevät liikkeelle, ne kulkeutuvat aivoihin ja voivat aiheuttaa valtimon tukkeuman ja aivohalvauksen.

Yli 90 prosenttia eteisvärinään liittyvistä hyytymistä on lähtöisin eteiskorvakkeesta.

Kiviniemen johtamassa tutkimuksessa eteiskorvake suljetaan potilailta aorttaläppäleikkauksen yhteydessä. Kyseinen leikkaus liittyy useimmiten aorttaläpän ahtaumaan, joka on yksi yleisimmistä sydämen läppävioista. Aorttaläppäleikkauksia tehdään Suomessa yli 700 vuodessa.

– Nämä potilaat ovat erityisen suuressa aivohalvausriskissä. Joka toiselle normaalirytmissä leikkaukseen menevälle potilaalle eteisvärinä ilmenee jo sairaalassa ja moni saa pitkäaikaisseurannassa pysyvän eteisvärinän.

Kansainväliseen tutkimukseen otetaan mukaan reilu tuhat aorttaläppäleikkaukseen tulevaa potilasta. Puolelle heistä tehdään eteiskorvakkeen sulku. Toinen puoli kuuluu kontrolliryhmään, jolle lisätoimenpidettä ei tehdä. Kaikkia potilaita seurataan viiden vuoden ajan.

– Varsinaisia tuloksia joudumme vielä odottamaan useamman vuoden, mutta ensimmäisiä alustavia tuloksia saamme parin vuoden päästä.

Tutkimus kiinnosti alusta alkaen

Kiinnostus tutkimustyöhön oli yksi keskeinen syy, miksi Tuomas Kiviniemi lähti aikoinaan opiskelemaan lääkäriksi. Ei siis ihme, että hän hakeutui tutkimuksen pariin jo toisena opiskeluvuonna.

Tutkimusaihe, sydämen ultraäänitutkimukset, löytyi professori Jaakko Hartialan avustuksella.

– Paljon oli sattumaakin mukana. Eihän sitä nuorena opiskelijana ole näkemystä, mitä kaikkea tutkimusta on olemassa. Minulla sattui olemaan hyvä tuuri, kun löytyi heti mielekäs projekti ja pääsin mukaan kardiologian maailmaan.

Kiviniemi väitteli samana vuonna kuin sai lääkärin paperit. Sen jälkeen oli luontevaa lähteä erikoistumaan kardiologiaan.

Idea nykyisestä tutkimuksesta tuli keskusteluista professori Juhani Airaksisen kanssa sekä käytännön ongelmasta. Kiviniemi huomasi vastaanotoillaan, että sydänpotilaille tuli hyvin usein leikkauksen jälkeen eteisvärinää ja aivohalvauksia. Hän selvitti tutkimusryhmineen asiaa ja huomasi, että tilastot tukevat havaintoa ongelman laajuudesta.

– Syntyi ajatus, että pitäisi löytää keino potilaiden ennusteen parantamiseen.

Jatkuvaa rahoituksen hakemista

Kiviniemi myöntää, että kliinisen työn ja tutkimuksen yhdistäminen ei ole ollut vaivatonta.

– Elämä on hektistä, kun on täyspäiväisesti kliinisessä työssä ja opetuksessa, ja samalla ohjaa tutkimusryhmää. Kaikki liikenevä aika, illat ja viikonloput, kuluvat tutkimuksen parissa.

Kiviniemi iloitsee, kun voi nyt Lääketieteen säätiön apurahan turvin useamman vuoden ajan keskittyä puolet työajastaan tutkimukseen. Hänellä on ohjattavanaan seitsemän väitöskirjatyöntekijää ja lisäksi joukko lääketieteen opiskelijoita, joten tutkimustyö vie väistämättä paljon aikaa.

– Tämän tyyppistä rahoitusta kliiniseen tutkimukseen Suomessa tarvittaisiin lisää. Erityisesti potilastutkimuksiin rahoituksen saaminen on nykyisin todella haastavaa. Valtion tutkimusrahoitus on pienentynyt valtavasti. Mieluummin sitä käyttäisi aikansa käytännön tutkimukseen kuin pelkästään rahoituksen hakemiseen.

Kiviniemi pelkää, että jatkuva tutkimusrahoituksen väheneminen aiheuttaa myös pidemmän aikavälin ongelmia. Suomeen voi jäädä kokonaan uusi tutkijalääkärisukupolvi syntymättä, mikä aiheuttaa ison loven. Se vaikuttaa väistämättä myös hoidon laatuun.

– Tämä kehitys alkaa nyt näkyä jo siten, että nuoret lääkärit eivät enää kiinnostu tutkimuksesta.

Tuomas Kiviniemi

  • Sai säätiön tutkimusryhmän perustajan apurahan marraskuussa 2016.
  • Syntynyt 1979 Tampereella, asunut lapsuutensa Turussa.
  • LL 2006, LT 2006, kardiologian erikoislääkäri 2012, dosentti 2013, Turun yliopisto
  • Työskentelee Tyksin Sydänkeskuksessa kardiologina ja Turun yliopistossa kliinisenä opettajana.
  • Harrastaa sisäjalkapalloa, sählyä ja lenkkeilyä.

Haaveesi tutkijana?
Kliinisenä tutkijana haaveeni on se, että pystymme parantamaan potilaan hoitoa. Keskeistä on, että voisimme tehdä nykyisiä hoitoja turvallisemmiksi ja parantaa potilaan ennustetta. Toisaalta saamme tutkimustemme kautta myös arvokasta käytännön tietoa hoitavalle lääkärille siitä, miten potilasta tulisi hoitaa.

Mikä on hienointa tutkijantyössä?
Nautin ihan päivittäisestä työstäni. Siitä, että saan toimia lahjakkaiden nuorten tutkijoiden kanssa ja voimme yhdessä miettiä, miten asiat voitaisiin tehdä paremmin. Tietenkin on myös hienoa, kun välillä saamme hyviä tieteellisiä tuloksia. Ne antavat aina voimaa jaksaa eteenpäin. Jos arki tutkijana olisi pelkkää kidutusta, eihän sitä jaksaisi, kun tuloksia pitää odottaa kuitenkin pitkän aikaa. Kyllä tässä työssä pitää osata nauttia ihan tutkijan arjesta.

Miten irtaudut työstäsi?
Aika nopeasti pystyy irtautumaan, kun kotona on kolme lasta. Illat menevät aktiivisesti perheen kanssa ja harrastuksissa.